Alakerran lattiat

EDISTYMISTÄ TALOLLA

Viimeiset puoli vuotta on mennyt armottoman puurtamisen merkeissä. Pitkää päivää ilman suurempia lomia. Aika on ollut kortilla ja tännekin kirjoittelu on jäänyt vähiin. Minulla oli lomaa töistä keväällä pari kuukautta ja sen käytin raksalla. Myös Laura-Maria piti lomansa keväällä pois ja kulutti sen raksalla, lähinnä maalaushommissa. Suurin osa niistä hommista, mitkä oli varannut tälle kesälle alkaa olla ihan hyvällä mallilla tai ainakin saadaan tehtyä tänä kesänä. Märkätilat ja muu tekniikka ei ole aivan niin pitkällä, kuin olisin toivonut, mutta muuten näyttää ihan hyvältä. Hommia on osaltaan viivästyttänyt se, että Hannulla on ollut paljon muita kiireitä keväällä. Tekniikoiden tekeminen on minulle vieraampaa hommaa ja niissä Hannun osaaminen on ollut suuri apu.  No, onneksi meillä ei ole mitään pakottavia aikatauluja niskassa. Kunhan tulee joskus valmiiksi!

Tällä hetkellä tilanne on se, että alakerran lattiat ovat paikallaan. Keittiön lattia on täysin valmis, muissa huoneissa on vielä maalattavaa. Sisäkatot olohuonetta lukuunottamatta valmiit. Keittiö on hyvällä alulla. Märkätilojen lattiat valetaan piakkoin ja sitten pääsemme kunnolla niiden kimppuun. Ulkohommat alkavat olla pääosin valmiit, vielä puuttuu kolmen ikkunan asennus, pielilautojen askartelu niihin ja jotain pientä, esim portaiden kaiteet ym. Vuorilaudoitus on muuten valmis. Ulko-ovi on valmis ja paikallaan, tosin vaatii vielä pientä viilausta ja pari kolme maalikerrosta lisää. Ulkoportaat ovat melkein valmiit. Ulkomaalaukset on julkisivua ja yhtä päätykolmiota lukuunottamatta tehty. Sauna alkaa olla valmis, sieltä puuttuu enää listat pukuhuoneesta, maalit pukuhuoneen seinistä ja lopullisten sähkökalusteiden asennus. Puurtamista on onneksi helpottanut se, että viimeinkin tulee valmista.  On ollut hieno tunne, kun viimein näkee millaiselta moneen kertaan päässä mietityt ratkaisut näyttävät valmiina.
Panu


ALAKERRAN LATTIAT

Sain Lapualta talosta talteen vanhaa pontattua lattialautaa n. 180 m2.  Lankkuja oli myös montaa eri paksuutta ja leveyttä, eli jouduin miettimään mistä paksuudesta ja leveydestä saan mihinkin huoneeseen lattiat. Olen aika huoletta sotkenut keskenään eri leveyksiä samassa huoneessa. Aikaisemminkin lattioissa oli ollut sekaisin eri levyisiä lankkuja ja koska ne eivät olleet haitanneet silloin, eivät ne haittaa nytkään.

Purkuvaiheessa jouduin laittamaan polttopuuksi tulevan keittiön ja alakerran työhuoneen lattiat. Vanhat lankut olivat niin kuluneet, että niistä ei olisi millään järkevällä hommalla saanut enää tehtyä lattioita. Monessa kohdassa 32 mm paksusta lankusta oli kulunut 10-15 milliä pois. Pahimmat kulumat olivat pikkuhuoneessa, missä oli ilmeisesti joskus ollut papin virkahuone. Vuosien ajan sieltä oli haettu hiekkaiset pikkukengät jalassa virkatodistuksia ja naimalupia ja tuhansien jalkojen jäljet näykyivät lattiassa. Itse olen sitä mieltä, että vanha saa näyttää vanhalta ja en ole missään kohtaa yrittänyt tehdä vanhasta uuden näköistä. Jossain pisteessä tulee kuitenkin vastaa raja, jossa vanha on niin kulunutta ja epäkäytännöllistä, että siitä pitää luopua.

Toinen harmi oli vanhojen lankkujen pilaaminen 1960 luvulla tulevan suihkun ja kodinhoitohuoneen kohdalla.  Lapualla osaan talon lattioista oli jossain vaiheessa laitettu maalatut kovalevyt. Parissa huoneessa kovalevyjen alta löytyi ilmeisesti talon vanhan puolen alkuperäisiä, 1800-luvun alusta olevia lattialankkuja. Lankku oli n. 60 mm paksua, leveää lankkua, osa toiselta puolelta käsin veistettyä. 1960-luvun remontissa remonttimiehet olivat tehneet putkituksen pattereita varten sahaamalla urat suoraan lankkuihin ja samalla pilanneet vanhan lattian. Harmi varsinkin sen takia, että keskuslämmitystä ei tehty koskaan valmiiksi ja lankut pilattiin turhaan.Otin kyllä jäljelle jääneet lankun pätkät talteen, jos niistä vaikka tekisi jotain myöhemmin. Lattiaa niistä ei sen sijaan saanut, moottorisaha oli aikanaan tehnyt sen verran rujoa jälkeä.


Keittiön lattia

Keittiöön halusimme leveän lankkulattian ja koska meillä ei ollut vanhoja lankkuja tarpeeksi, niin ne piti tehdä itse. Sain sahuriltamme parikymmentä todella laaduksta kuusimetristä mäntylankkua. Lankkujen leveydet vaihtelivat 25 sentistä 35 senttiin.

Tämä puu ei ole mera ohjelman opeilla kasvanutta!

Sahuri kysyi lankut nähtyäni, kelpaavatko ne lattialankuiksi. Kun kehuin puuta hän nauroi ja kertoi, että "kyllä niitten pitäisi kohtuu hyviä olla. Minulta meni tapaninmyrskyssä nurin yli kaksisataa järeää kalliolla kasvanutta mäntytukkia ja niistä valikoin muutaman parhaan lattialankuiksi."








Koitin aluksi oikaista reunat ohjuria vasten käsirkkelillä. Ei tullut mitään. Homma oli hyvin hidasta ja vaikka laitoin linjarin kolmella vinkalla kiinni, niin se meinasi antaa hiukan periksi kun painoin käsisirkkeliä sitä vasten. Lisäksi ohjuri oli vaikea saada aivan suoraan kun sitä siirrettiin ja siirtokohtaan jäi helposti pieni mutka.

Lankkulattian teko ei ole välineurheilua. Näiden työkalujen
lisäksi tarvitaan vain yläjyrsin ja akkuporakone.

Lopulta otin käyttöön liitulangan ja ritsasin sen kanssa merkkiviivan lankun reunaan. Sitten sahasin käsivaralla sirkkelillä reunat suoriksi. Lopuksi oikaisin stanleyn nro 6 pitkällähöylällä reunat. Lopullinen istutus tehdään vasta lankkuja kun asennan lankkuja lattiaan.








Kun reunat oli oikaistu, niin kannoimme lankut sisälle kuivumaan. Sisälle tuotaessa lankkujen kosteus oli n. 24 prosenttia, eli niitä ei vielä kannattanut asentaa lattiaan. Lankut ovat niin leveitä, että noilla kosteuksilla lattiaa olisi joutunut kiristämään jo muutaman viikon jälkeen. Aluksi tiputin lämpöä kuivaushuoneessa hiukan, jossa lankut eivät kuivuisi liian nopeasti ja vetäisi kieroiksi. Reilun kuukauden kuivatuksen jälkeen lankkujen kosteus on asettunut kolmentoista prosentin tienoille ja tuntui, että se ei siitä enää laskisi. Muutama päivä ennen asennusta nostin työmaan lämmön kahteenkymmeneen aikaisemmasta n. neljästätoista ja sillä tavalla koitan saada kosteudet vielä hiukan alemmas.

Lankkujen asennus alkoi reunojen suoristamisella ja ponttiurien jyrsimisellä. Aluksi jyrsin lankkujen kylkiin yläjyrsimellä uran. Vierekkäisiin lankkuihin tuli siis ikään kuin kaksi naarasponttia vastakkain. Tähän uraan istutin kuuden millin vanerista ajetun soiron. Uran jyrsimisen jälkeen laitoin vierekkäin tulevat lankut vastakkain työpukkien päälle ja aloin käsihöylällä sovittaa lankkuja vastakkain. Höyläsin lankut hiukan viistoon alaspäin, niin että yläpinnat painuivat tiiviimmin toisiaan vasten. Tässä työssä osoittautui vanha Stanleyn pitkähöylä lyömättämäksi. Höylällä sai kuuden metrin lankun sovittamatta yleensä niin suoraksi, että rakoa ei jäänyt paria kolmea milliä enempää. Lopuksi sovitin vielä lankut vastakkain ja tarpeen mukaan höyläsin lisää. Tämän jälkeen käänsin lankut ympäri ja ajoin käsisirkkelillä piiloon jäävälle puolelle pitkittäin pari kolme n. 20 mm syvää uraa. Nämä helpottivat lankkujen asennusta ja vähensivä lankkujen taipumusta nousta kuprulle lattiassa.

Lattailankku valmiina lattiaan ruuvattavaksi

Tilanpuutteen takia asensimme lankkuja lattiaan sitä mukaa, kun olin saanut ne sovitettua toisiinsa. Sovittaminen alkoi niin, että löin ylhäällä olevan lankun ponttiuraan vanerikaistaleen ja laitoin sen kiinni parilla kuumaliimatipalla, jotta se ei putoaisi urasta asennuksen aikana. Sitten nostimme lankun kahteen pekkaan lattialle jo kiinni olevan viereen ja aloitimme kärsivällisen ja välillä raivostuttavan hankalan pontteihin ujuttamisen. Pahin oli takana, kun vanerisuikale saatiin toisesta päästä kunnolla molempiin uriin. Tämän jälkeen kiiloilla kiristämällä ja kumivasaralla hakkaamalla vanerisuikale ujutettiin uraan koko matkalta. Viimeinen kiristys tehtiin kiilojen avulla, jotta lankut saatiin tiiviisti toisiaan vasten. Ruuvasi lattianiskoihin kiinni kapulan ja sitä vasten löin loivia kiiloja niihin paikkoihin, mihin jäi rakoja. Varsin nopeasti huomasin, että tallaisen lankkulattia tekeminen ei ole kiireisen miehen hommaa. Jos missään vaiheessa fuskasi hiukankin esitöiden ja varsinkin ponttiuran jyrsimisen kanssa, niin lattialla oli armoton tappelu edessä ennen kuin lankut istuivat paikalleen. Kun taas ura oli tarkasti jyrsitty ja sovitus tehty huolella, niin lankun sai välillä melkein heittämällä paikalleen.

Lopulta monen päivän ähkimisen jälkeen lankut olivat lattiassa. Tämän jälkeen hain konevuokraamosta lattiahiomakoneen ja aloin hioa lattiaa suoraksi. En ollut ennen käyttänyt moista härveliä ja melkoinen maailmanlopun kone tuntui olevan! Aluksi koneella tuntui olevan oma tahto ja se hyökkäili helposti minne tahtoi tai rouhaisi parin millin kolon lattiaan. Tunnin parin harjoittelun
jälkeen homma alkoi sujua hiukan paremmin. Harjoittelin lattian hiomista saunan pukuhuoneessa ja harjoitusten tuloksena oli tyyliin sopiva lattia, mikä näytti valmiiksi kuluneelta.. Keittiössä hiominen meni sitten jo paremmin ja ihan hyvä lattiasta tuli. Hiomisen jälkeen täytin lattiaan jääneet halkeamat ja oksankolot kaksikompponenttisella puukitillä ja hioin lattian vielä kevyesti pienemmällä nauhahiomakoneella. Tämän jälkeen lattiaan maalattiin vaaleanharmaalla betoluksilla, ensi ohennettulla maalilla, sitten raa´lla. Tarkoitus on antaa lattian olla näin pari kolme vuotta. Sen jälkeen otan vielä ruuvit irti, kiristän lattia ja vaihdan ruuvit mustiin takonauloihin.

Pohjamaali vedettiin ohennetulla maalilla

Toinen maalikerros kuivumassa

Vanhojen lankkujen asennus

Olin purkaessa numeroinut lattialankut jotta saisin kasattaessa ne samaan järjestykseen. Huonoksi onneksi talon huonejärjestys muuttui sen verran, että lopulta vain olohuoneen lankut saa laitettua täsmälleen samassa järjestyksessä takaisin. Tämä teettää lisätöitä, koska vanhat lankut olivat sadan- kahdensadan vuoden aikana kuluneet ja oksakohdat ovat nousseet esille. En aio hio vanhoja lattioita suoriksi, mikäli ei ole pakko. Lankut ovat vanhoja ja ne saavat myös näyttää siltä. Tällä hetkellä ongelmana on se, että lattiassa on vierekkäin hiukan eri tavalla kuluneita lankkuja. Jos toisen lankun reuna on toista ylempänä, voi reunasta irrota tikkuja ja lisäksi esim. tuolinjalat tökkäävät pykäliin. Hiukan lattiaa on siis pakko tasoittaa. Ajattelin ensin poistaa lattiasta vanhat maalit ja sitten yrittää nauhahiomakoneella hioa pahimpia pykäliä pois. Jos näyttää siltä, että homma ei onnistu tai menee liian työlääksi, niin sitten ei auta muu, kuin hakea vuokraamosta järeämpi masiina ja hioa lattia suoraksi.

Työhuoneen lattia aluillaan

Kiinnitin pontatut lattialaudat urospontin tyvestä vinoon ruuvatulla ruuvilla. Laitoin ruuvit naulojen sijaan, koska näin lattia on helppo purkaa jos sellainen tulee joskus tarpeelliseksi. Oma kikkailunsa oli myös lankkujen paikalleen saamisessa. Tiesin jo purkuvaiheessa, että tällaisissa lattialankut voivat vetää helposti kieroon, varsinkin kun niitä on jouduttu säilyttämään kosteissa ja viileissä tiloissa. Purkuvaiheessa vedin lankut pakkauskelmulla kolmen laudan nippuihin. Niput pinottiin huolella välipuiden kanssa ja lopulta kiristettiin isommiksi nipuiksi halvoilla pikkuliinoilla. Tästä huolimatta oli osa laudoista vetänyt kieroiksi. Kiilaamalla ja liinalla vetämällä sain kuitenkin raot siedettävälle mallille. Toisaalta pienet raot myös kuuluvat tällaiseen lattiaan.