maanantai 16. huhtikuuta 2012



Nyt on lämmintä!

 
Suurin edistys talolla on siis se, että olemme saaneet lämmöt taloon. Alkuvuodesta mies sai muiden hommien ohessa askarreltua talolla yläpohjan valmiiksi ja helmikuussa viimeiset paneelit kattoon ja ilmansulkupahvit paikalleen. Maaliskuussa otimme puhalluskoneen lainaan ja puhalsimme kolmisenkymmentä kuutiota villaa yläpohjaan. Puhalsimme villaa yläpohjan suoriin osiin noin viisikymmentä senttiä. Villan pitäisi painua parikymmentä prosenttia eli eristepaksuudeksi jää noin 40 cm. Täytyy sitten vuoden parin jälkeen katsoa, miten paljon talon lämmitys syö energiaa ja voi olla, että laitamme myöhemmin villaa vielä lisää. Tilaa yläpohjassa on hyvin paksummallekkin villakerrokselle.


Tässä on pari kuvaa sisäkattojen paneeleista. Otan parempia kuvia sisältä sitten, kun taloon saadaan ikkunat (olen päässyt jo maalaamaan niitä:)




Vapaaseen tilaan puhaltaminen oli koteloihin verrattuna pikkuhomma.  Villat saatiin paikalleen yläpohjaan päivässä. Seuraavana päivänä puhalsimme vielä alapohjaan 10-15 senttiä villaa. Täyteen alapohja puhalletaan vasta lattialankkujen laiton jälkeen.  Illalla tunsimme kyllä jotain tehneemme, niin mieheni joka oli kontannut ja repinyt letkuja pitkin yläpohjaa kuin minä, joka olin syöttänyt kaikki kymmenet villasäkin puhallusmasiinaan. Oli myös aika metka tunne nähdä yläpohja taas täynnä eristettä. Mies oli taloa ensimmäistä kertaa tutkiessaan kiivennyt yläpohjaan katsomaan katon kuntoa. Silloin tila oli täyttä ties mitä romua turvemuhjun päällä. Nyt katsellessamme samaa tilaa täynnä uutta selluvillaa, tuli sellainen tunne, että homma valmistuukin joskus.

Olimme aikaisemmin ostaneet pienen Jotulin kaminan saunan pukuhuoneeseen tunnelmantuojaksi ja miksei lämmitykseenkin. Villojen puhalluksen jälkeen avomieheni teki yhteen hormiin olohuoneeseen väliaikaisen reiän kaminaa varten jotta talossa saadaan poltettua ylimääräistä roskapuuta lämmöksi. Tähän hormiin tulee kiinni myöhemmin kakluuni-uuni ja sen hormiliitäntä tulee ylös.

Siksi ei juuri säälittänyt tehdä alas hormiin ylimääräistä reikää kamiinaa varten. 
Reikä muurataan umpeen sitten kun kakluunia aletaan muuraamaan. Täytyy sanoa, että oli hieno tunne, kun talossa oli ensimmäistä kertaa tuli! Pari ensimmäistä viikkoa poltimme tosin vain pientä tikkutulta jotta hormit kuivuisivat sopivat hitaasti. Nyt kuivattelun jälkeen olemme pikkuhiljaa lisänneet puumäärää, tosin mitään kovin kovaa polttoa emme ole vieläkään tehneet. Pari kolme kertaa päivässä noin neljännes pesällistä. Muuten olisi riskinä se, että hormeissa vielä mahdollisesti oleva muurausaikainen kosteus alkaisi kiehua tiilien
sisällä ja hormit rapautuisivat tai halkeilesivat.

On ollut hieno tunne kun kymmenet hirsi- ja tiilitonnit ovat pikkuhiljaa imeneet lämpöä ja joka kerta talolla käydessä on ollut hiukan lämpimämpää. Olemme koko talven pitäneet talossa pientä peruslämpöä, mutta kovilla pakkasilla lämmöt talossa sisällä olivat silti aika alhaalla. Oi sitä iloa kun ensimmäisen kerran oli niin lämmin, että takki piti ottaa pois. Talon uumenista on myös heräillyt muutama kärpänen pörisemään ikkunoihin. 


Mieheni on myös muurannut keittiöön jalustan valmiiksi pienelle valurautaiselle hellalle, jonka hankimme puolisen vuotta sitten. Alun perin keittiöön piti tulla talossa jo ollut Porin Valun Kotiliesi 20(numerosta en ole varma).  Jotenkin ajatus kuitenkin tökki. Hella ei ollut minusta erityisen kaunis, ja siinä olisi ollut myös kunnostettavaa kun olin säilönyt sen ulos huolimattomasti. 



Yhtenä päivänä mieheni sitten näytti netistä löytämäänsä hellaa: "Entäs jos hankittaisiinkin tällainen".. Olin jo tyytynyt Kotilieteen, mutta usein yksikseni ihailin eräästä sisustuslehdestä  repimääni juttua kodista jossa oli aivan ihana valurautainen hella. Budjettimme on kuitenkin pieni ja meillä oli jo hella. Telepatiaa vaiko vain hyvää tuuria että mieheni nettiä selaillessaan löysi tuon hellan ja innostui myös siitä. Se on kaunis kuin koru, sisutuselementti jo ihan itsessään ja ihana tunnelman luoja keittiöömme.
Pähkäilimme jalustan muotoa. Löysin netistä idean ja mies vähän nikotteli, että mitenköhän tämäkin taas tehdään, mutta hyvähän siitä tuli.




Kotiliesi jonka joku onnekas huusi huuto.netistä lähes ilmaiseksi
Tässä jalusta (tämä on siis vielä kesken).Sori huono kuvakulma. En päässyt eteen ottamaan kuvaa kun ensin olisi tarvinnut tehdä massiivinen roinansiirto-projekti.

kaunotar..




Keittääkö -vaiko paistaa...?




Jotain pientä on tapahtunut myös saunalla. Olemme tehneet valmiiksi yläpohjan rungot ja samalla rungon eteisen ja pukuhuoneen väliseinää varten. Saunarakennukseen, kuten taloonkin, tulee umpipuiset väliovet, jotka painavat paljon. Siksi ovien karmit pitää saada tukevasti kiinni ja rungot pitää tehdä vahvoiksi. Mies teki valmiiksi myös pukuhuoneen katon. Katto tuli vanhaan tyyliin lomilaudoituksella. Saunan kehikkoa tehdessä mies teki parista nelosnelosesta kirveellä palkit, jotka kannattavat sisäkattoa ja samalla sitovat hirsikehikkoa sivusuunnassa. 


Hän oli aikaisemmin pyytänyt sahuriamme sahaamaan ohutta, leveää tuppeensahattua kuusilautaa. Kuivasimme lautoja ulkona taapelissa muutaman kuukauden. Lautojen kosteus oli sisälle tuotaessa ja höylätessä n. 24%. Mies sahasi laudoista käsisirkkelillä kaarnat pois niin, että reunat suoristuivat, mutta laudat säilyttivät profiilinsa, tyvipää sai siis jäädä latvapäätä leveämmäksi ja jos laudassa oli mutkia, niin niitä mukailtiin sen verran, mitä käsisirkkelillä pystyi. Tämän jälkeen laudat vedettiin läpi kutterista jotta huoneeseen päin saatiin näkyviin höyläpinta. Höyläyksen jälkeen  lautojen annettin kuivua sisällä talossa vielä pari viikkoa. 


Kun kosteus oli 15 prosentin kieppeillä, niin aloitettiin katon teko. Leveimmät laudat ovat sen verran leveitä, että muuten olisi tullut ongelmia lautojen kutistumisen kanssa. Kutistumista onneksi vähentää se, että käyttämämme lauta on hyvää, tiheäsyistä puuta. Mies asetteli laudat kattoon tukipalkkien päälle niin, että paksummat päät tulivat vuoronperään saunaan ja ulkoseinään päin. Näin raot jäivät suurinpiirtein tasavahvoiksi. 






Otin kuvan lattialla maaten. Tuosta näkee miten hauskasti kaikki laudat ovat vähän vinot ja erilevyiset.






Meillä oli  jäljellä jonkun verran 150x22 lautaa. Siitä sahattiin sopivan mittaiset laudat ja mies veti ne kutterista läpi ja nämä laudat aseteltiin rakojen peitoksi ja lopulta naulattiin keskeltä kannatinpalkkeihin. Reunoihin oli lyöty hirteen kiinni kakkosnelonen,  jonka alapinta oli laudoituksen yläpinnan tasalla. Kattolaudat naulattiin reunoistaan alhaalta kiinni tähän koolinkiin. Reunimmainen naularivi jää lopulta kattolistan alle. Laudat naulattiin joka paikasta niin, että naulat menevät aina vain yhden laudan läpi suoraan kannatinpalkkiin tai koolinkiin. Näin laudat voivat elää kosteuden mukaan.  










   


Idean kattoon mieheni keksi erään kaverinsa projektista. Tuo kaveri on siirtämässä vanhaa hirsitorppaa kesämökiksi perheelleen ja mies oli viime keväänä apuna torpan purussa. Torpassa oli tällä tavalla tehty katto, joka omaan silmään näytti kauniilta ja sopi toisaalta saunarakennuksen henkeen. Mallina olleessa katossa ei oltu kyllä naulattu kuin reunimmaiset laudat. Torppa oli muutenkin rakennettu melkein kokonaan ilman nauloja. Ne olivat olleet aikanaan kalliita. Kattolaudat oli torpassa vain ladottu kannatinpalkkien päälle. Sitten rakentajat olivat kaataneet katon päälle pari kolme senttiä hiekkaa, joka painollaan oli pitänyt kattolaudoituksen paikallaan. Tämän päällä oli sitten turvemuhjua eristeenä.

Nyt olemme sitten  miettineet katon pintakäsittelyä. Katon voisi jättää patinoitumaan käsittelemättä sitä mitenkään. Toisaalta kattoon käytetyt laudat ja palkit on kuivattu ulkotaapelissa ja laudoissa on siksi jonkunverran sinistymää. Alunperin mies oli ajatellut että kattoon vedetään valkoinen muna-matta.    



Ensi kuussa pitäisi sitten aloittaa talon ulkovuorauksen teko. Portaat yläkertaan ovat jo aluillaan. Parina viimeviikkona olemme kunnostaneet loppuja ikkunoita. Mies on ensin poistanut vanhat kitit ja lasit ikkunanpokista. Sitten hän on rapsuttanut maalit pois. Sitten ikkunat on lasitettu ja kitattu uudelleen ja tarpeen vaatiessa karmeja tai pokia on purettu ja tapitettu uudelleen. Minä olen sitten maalannut ikkunat. Tarkoituksena olisi saada suurin osa ikkunoista asennuskuntoon ennen ulkovuorauksen aloittamista. Talo etenee hitaasti ja tasaisesti kuin maratonjuoksu. Miten valtavasti kuitenkin on jo tehty kahden, ansiotyössä käyvän miehen voimin. Miten arvokasta onkaan mieheni isän apu. Tämän insinöörin neuvokkailla ja (joskus vähän monimutkaisillakin ;) ideoilla on ratkottu jo monet pulmat puhumattakaan korvaamattomasta fyysisestä avusta tontilla.


Ja olipa mukavaa palata eilen työpäivän jälkeen tontille kun miehen äiti oli käynyt ennen mökille lähtöään siivoamassa paikat uuteen uskoon. 


Nyt menen kiitollisin mielin nukkumaan. Huomenna lähden tontille maalailemaan ikkunoita. Välillä istahdan ja keitän pannukahvit kamiinan päällä ja haaveilen hetken..