tiistai 12. maaliskuuta 2013

pönttöuunin muuraus


Ihan alkuun varoituksen sana. Minä en ole ammattimuurari ja kirjoitan tässä siitä, miten tein oman pönttöuunini. Ennen uunin muurausta luin paljon niiden rakenteesta ja muurauksesta ja lisäksi kyselin neuvoja ammattimiehiltä. Jos joku muukin innostuu muuraamaan uunia itse, niin suosittelen huolellista pohjatyötä ja vierailua kirjastoon, mistä löytyy ohjeita pönttöuunin tekemiseen.

Aikaa minulta meni yhteensä n. viisi täyttä työpäivää muuraamiseen ja yksi vajaa päivä maalin poistamiseen ja uunin pohjamaalaamiseen. Rahaa materiaaleihin meni 300 - 400 euroa.

Lapualla talossa oli ollut viisi pönttööuunia jotka purettiin varovasti ja pellit ja luukut laitettiin talteen. Näistä valitsin alakertaan hyväkuntoiset pellit. Luukuiksi kunnostin yhden vanhemmista, 1920-luvulla alunperin muuratusta pönttöuunista otetun luukun. Luukku oli maalattu hopeanvärisellä horna alumiinimaalilla mikä ei oikein miellyttänyt minun ja Laura-Marian silmää. Vanha maali istui luukussa todella tiukassa ja sen poistaminen ei ollut ihan pieni homma. Horna kestää lämpöä niin paljon, että luukun kuumentamisesta ei olisi ollut mitään hyötyä. Minulla on pieni hiekkapuhallin, mutta sen teho ei oikein riittänyt sitkeän, paksun maalikerroksen poistamiseen. Lopulta otin käyttöön rälläkän ja teräskuppiharja ja sillä sain maalit irti luukusta. Pienimmät kolot ja muut yksityiskohdat viimeistelin hiekkapuhaltamalla. Lopuksi luukku käsiteltiin liesimustalla. Pellit muurasin paikalleen vanhoine maaleineen ja poistin maalit vasta valmiista uunista.



Aluksi tein hormiin sopivan reiän läpivientiä varten. Alakerran pönttöuuni oli pakko liittää vasemman puoleiseen hormiin ja siksi reiästä oli pakko tehdä melko suuri. Reikä syntyi kaivamalla laastit metallipiikillä pois pystysaumasta ja sitten varovasti iskuporakoneella, puukkosahalla ja muurarinvasaralla tiilet katkomalla ja nitkuttamalla ne pois.









Tämän jälkeen laitoin alimman renkaan paikalleen ja nostin sen rimanpätkien avulla sopivaan korkeuteen niin, että pellin reuna jäi tulevan lattialaudan alareunan alapuolelle. Sitten mallasin tuliputken paikalleen ja piirsin siihen katkaisupaikan.
Sitten muurasin huolellisesti sopivan mittaiseksi katkaistun tuliputken paikalleen ja lopuksi rappasin uunin taakse jäävän muurin valkoisella antiikkilaastilla. Ensimmäinen päivä alkoi olla pulkassa.



















Varsinainen uunin muuraus alkoi pohjan muurauksella. Sen päälle muurattiin peti, jonka päälle tulisi tuhkatila. Peltiä vasten muurasin pystyyn ensimmäisen kuoritiilivarvin. Molemmille sivuille tuli nuohousluukut. Lopuksi muotoilin tiilenkappaleista ja laastista luiskan, joka jatkossa nostaisi palokaasut jouhevasti hormiin. Yksi ammattimuurarilta saamistani neuvoista oli, että pitää välttää kaikkia suoria pintoja tai teräviä kulmia, koska ne kaikki huonontavat uunin vetoa myöhemmin.





















 Seuraavaksi laitoin paikalleen toisen pellin. Vatupassin kanssa mallasin pellin niin, että tuhkaluukku ja uunin luukku tulivat linjaan keskenään. Muurasin sivuille pystytiilet ja tuhkaluukun reunat.






Tämän jälkeen laitoin uunin luukun paikalleen ja kiristin sen teipin avulla tiiviisti peltiä vasten. Varmuuden vuoksi liimasi luukun vielä kiinni peltiin tulimassalla.








Uunin sisälle muurasin tulipesän pohjan tulitiilistä. Käytin ammattimiehen neuvojen mukaan venäläisiä tulitiiliä, joiden pitäisi kestää käyttöä pitkään. Tulitiilien kanssa ongelmaksi tuli niiden katkaisu. Timanttilaikka ei pure tulitiileen kuin pienen hetken ja sen jälkeen laikka menee tukkoon. Onneksi netin syövereistä löytyi vinkki jonka mukaan tavallinen halpa kivilaikka puree tulitiileen. Laikkoja kyllä kului melkoinen määrä, tätä uunia varten jouduin ostamaan varmaan pari kymmentä
laikkaa.
















Tulitiilistä muuratun tulipesän pohjan päälle muurattiin tulipesän seinät. Tässä kohtaa olisi kuulemma ollut parempi, jos tiilet olisi saanut muurattua lappeelleen ja tulipesän seinämille
olisi tullut enemmän paksuutta. Tässä uunissa niin ei voinut tehdä koska uunin halkaisija oli niin pieni. Poskikanaville ei olisi jäänyt tilaa jos tiilet olisi muurattu lappeelleen.

Eteen, uuninluukun ympärille laitoin kymmenen millin tulenkestävän palovillalevyn. Samanlainen villalevy tuli myös tulipesän taakse kuoritiiliä vasten siinä vaiheessa, kun täytin takana olevan tyhjä tilan. Palovillan tehtävä on uunin luukun ympärillä estää peltiä kuumenemasta liikaa, jotta maali ei tummuisi lukun ympäriltä. Villa myös estää tulipesää halkeamasta, kun uunia lämmitetään. Tulipesä laajenee lämmitettäessä ja siksi sitä ei saa muurata kiinni kuoritiiliin. 

Tulipesän etuosaa olisi ollut vaikea muotoilla tiilestä. Itse tein nopean valumuotin vanerin kappaleesta, jonka tuin paikalleen tulipesään asetettuilla tiilillä. Tämän jälkeen valoin tulimassasta sopivan kappaleen.


Tulipesän yläosan muotoilin tulitiilistä rälläkän avulla. Sitten muurasin sen paikalleen.
















Tämän jälkeen pääsin muuraamaan paikalleen ensimmäisen ehjän kuoritiilivarvin. Kuoritiilen ja tulipesän etuosan tulimassavalun väliin tuli myös kymmenen millin palovilla elämisvaraksi. Lopuksi tein tiilenkappaleista ja laastista harjan tulipesän eteen ja taakse ohjaamaan palokaasut poskikanaviin. Tästä eteenpäin uunin muuraaminen helpottui ja nopeutui selvästi. Aluksi muurasin tulipesän päälle tulevan jälkipalotilan lappeelleen asetetuilla tiilillä. Nostin uunia muuraamalla ensin paikalleen kuoritiilivarvin, sitten tulitiiliä pari kolme varvia, sitten taas kuoritiilivarvin.



Ohjeiden mukaan käänsin kuoritiilet uunin säteen suuntaan viimeisen ehjän pellin alareunan kohdalla. Samassa kohtaa aloin muuraamaan keskustan tulitiilet pystyyn, jotta kuoritiilien ja keskiosan väliin jäisi koko ajan n.50 mm rako. Yllättäen tämän kuoritiilivarvin paikalleen saaminen osoittautui melkoisen hankalaksi projektiksi. Vaikka miten koitin tukea tiiliä paikalleen irtotiilillä, niin ne repsahtivat jostain kohtaa irti. Vasta, kun tajusin pitää tiiltä kädellä paikallaan ja muurata sen päälle parin sentin vahvuisen savilaastikerroksen kuivumisen ajaksi, sain tiilet pysymään paikallaan. Myöhemmin päälle tulevan seuraavan tiilivarvin paino kyllä lukitsee ne niin, että eivät pääse putoamaan. Tämän tiilivarvin päälle ei mahtunut enää kuin yksi kuoritiilivarvi.




Viimeisen kuoritiilivarvin päälle muurasin lappeelleen tiilikierroksen joka alkoi sulkea uunia. Reiän peitoksi nostin palomassasta valetun pyöreän kiekon.





 Lopuksi leikkasin päälle palovillalevyn. Tähän päälle tuli enää betonivalu.


Uunin luukku liesimustalla käsittelyn jälkeen


Loppuun vielä kuva pohjamaalatusta uunista. Pintamaalin ajattelin maalata vasta kun muut hommat on tehty uunin ympäriltä, jotta maali ei heti kolhiinnu.  Muurauksen jälkeen uuni sai rauhassa kuivua pari kuukautta. Ensimmäisen kuukauden annoin sen olla kylmillään ja pelti hiukan raollaan. Toiseksi kuukaudeksi laitoin pienen puhaltimen uunin sisälle, jotta se kuivuisi talviviileässä talossa. Tämän jälkeen olen varovaiselle tikkutulella kuivaillut uunia ja tätä kirjoittessa sillä on jo lämmitetty taloa pari viikkoa. Hyvin vetää ja tuntuu lämpiävän tasaisesti./PANU



7 kommenttia:

  1. Onpa kiva lukea näin informatiivista ja rehellistä blogia! Me haaveillaan vanhan remontoimisesta myös, ja siirto on yksi vaihtoehto jos ei tässä lähiaikoina mitään muuta löydy.

    VastaaPoista
  2. Mukavan havainnollinen blogi teillä! Löysimme bloginne etsimällä tietoa muuraamisesta...meilläkin tuota mökillä suht paljon edessä ja kokemusta vähän. Tervetuloa vierailulle myös meidän blogiin "Projektina mökki". Meillä tällä hetkellä saunan piippu odottaa muurausta ja myöhemmin taitoa tarvitaan myös 1930-luvulla rakennetun hirsitalon kuntoon laittamisessa... Tsemppiä teidän projektiinne!

    VastaaPoista
  3. Kiitos täältä myös! Oma projekti vielä tiilikasana lattialla...mutta kohta muuraamaan kunhan riittävästi ehdin asiaan perehtyä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi,mielenkiintoinen muurausprojekti mutta riittikö ihan oikeesti 400e tuohon. Peke

      Poista
  4. Millä maalilla pintamaali. Ennen maalasivat ihan MIRANOLilla. Millä meinasit maalata pinnan.Itsella uunias maalia vailla. Entä pohjamaali.

    VastaaPoista
  5. Näitä kuvia käytän osviittana, nyt on tulipesän pohja jo muurattuna :) btw vinkkinä jos vielä tarvii katkoa noita tulitiiliä ni itse liotin vartin verran vesisaavissa niitä ja ihan normi 4e kivilaikalla menee ongelmitta poikki, eikä tarvi suihkia vettä erikseen

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista