Mieheni on isänsä kanssa raivannut viime päivinä tonttia tyhjemmäksi, sillä maalämpöä varten tarvittavat kaivuutyöt aloitetaan ensi viikolla.
Talvi on taas tullut kertarysäyksellä. Tänään täällä Turussa on -17 celsiusta.
Sen vielä kestää, kunhan ei tuule ja aurinko paistaa.. Ostin edellisvuonna partiovarusteesta laadukkaan Haltin kerraston. Aiemmin ostin joka vuosi alennusmyynnistä parilla kympillä kerrastot joiden polvet pussittivat jo muutaman käytön jälkeen. Nykyinen kerrastoni sen sijaan on yhä kuin uusi vaikka on ollut yhtä ahkerasti käytössä. Se lämmittää hyvin ja tuntuu ihollakin miellyttävältä. Hintaa sillä taisi olla n. 45 € alennuksen kanssa.Käytän sitä vielä vuosia..Kyllä kannatti satsata laatuun!
Vaikka viime kesä oli välillä tuskaisen kuuma ja kuiva, oli se rakennusprojektimme kannalta kuitenkin ihanteellinen. Kun sen sijaan muistelen viime talvea, muistot eivät ole yhtä lämpimät. Jouduimme kuukausitolkulla odottelemaan leudompaa säätä ja tilaisuutta valaa perustus. Talon purku oli vielä kesken ja sääliksi kävi miestä, tämän isäukkoa ja omaa isääni kun he joutuivat heilumaan ulkona aamusta iltaan sellaisessa pakkasessa. Nyt pakkassäästä ja upeasta talvesta voi jo hieman nauttiakin. Rakentaminen edistyy siitä huolimatta eikä ulkonakaan tarvitse väkisin palella.
Näiden pakkasten keskellä on kummasti alkanut lämmittämään mieltä ajatus omasta tulevasta pihasaunasta. Kuulen jo korvissani kuinka vesi sihahtaa kiukaalle ja tunnen, kuinka pehmeä ja utuinen lämpö leviää joka puolelle. On hämärää ja kiukaassa räiskyy iloinen tuli. Ulkona saa pakkanen paukkua..
Meillä on vanhempien luona pihasauna. Kun talvisin kipitimme siskoni kanssa pakkasessa, kylpytakit päällä, pientä polkua pitkin saunalle, ei mikään voittanut sitä suloista lämmön ja hyvänolon tunnetta joka kietoutui ympärillemme avattuamme saunan oven. En ole ikinä ollutkaan sähkösauna-ihmisiä. Tai niitä jotka illalla napsauttavat saunan päälle ja käyvät pesun ohella heittämässä muutamat pikaiset löylyt. Saunominen on minulle lähes pyhä rituaali.
Jotkut ovat ihmetelleet miksi me haluamme ulkosaunan. Tottakai teimme ratkaisun kosteusvaurioiden välttämiseksi, mutta yhtä hyvin olisimme päätyneet siihen ilman hirsitaloakin. Meille se oli tunnelmajuttu.
Meillä kotona paloi ulkosaunassa aina kynttilä. Mietin pienenä, että juuri tällaisessa saunassa asuisi Mauri Kunnaksen kirjojen saunatonttu. Vanhempana mietin, että juuri sellaisen saunan haluaisin joskus omaankin kotiin. Kun sinne astuisi, ehtisi juuri ja juuri näkemään valkoisen, pelästyneen silmäparin..
Laitan tähän loppuun vielä pari kuvaa tulevista ikkunoistamme. Löysin miehen tiedostoista kuvia talosta, joita en muistanut ottaneeni. Siellä oli vaikka mitä hienoa.. Laittaisin myös kuvan yhdestä ihanasta saunasta, jonka bongasin netistä, mutta se oli eräästä blogista ja varmaan tarvitsisi kysyä omistajalta lupa ensin (vai riittääkö jos vain mainitsee lähteen?).
Ikkunoista vielä. Varmaan olen maininnut että miehen isä on luvannut jossain välissä, kun ehtii, ( eli ei koskaan, kun on aina töissä meidän tontilla:) kertoa siitä millainen projekti oli kunnostaa talomme vanhat, alkuperäiset ikkunat. Eli nämä tällaiset:
(Noinkin pilvisenä päivänä olisi kiva osata näprätä kameraa siten että saisi kuvista vähän kirkaampia. Parhaiten onnistuisi kai jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla, kun vain viitsisi sellaiseen paneutua..)
