Tonttimme on tähän mennessä muistuttanut lähinnä perunamaata. Kesällä koko tontti kasvoi pitkää heinää ja koko komeuden keskellä kökötti valtava multakasa. Ison kasan päällä kasvoi heinien joukossa niittykukkasia. Naapurin rouva tuli eräänä päivänä kertomaan minulle, miten heidän lapsensa oli päivitellyt miten meillä on niiiin ihana kukkaniitty pihalla! Että miksei heillä..
Olen vähän laiskanlaisesti siivoillut tonttia. Aina silloin tällöin vien kerralla ison kasan täysiä jätesäkkejä kaatopaikalle.
Olen keräillyt tontilla lojuneita laudanpätkiä yhteen kasaan. On se uskomatonta miten paljon niitäkin on kertynyt. Moottorisahalla olisi taas töitä.. Meillä onkin koko projektin ajalta valtava määrä polttopuuta tyylikkäissä kasoissa pihalla, vaikka paljon on myös lahjoitettu pois. Näille kasoille täytyisi tehdä jonkunlainen katos, jotta puut pääsisivät kuivumaan. On suorastaan absurdia kun saunaa lämmitäessä jälleen kerran tajuaa, että piha on täynnä polttopuuta, mutta kaikki märkiä.. Ei olisi myöskään pahitteeksi, että katos peittäisi nuo rytöläjät näkymästä muualle ympäristöön, puuvajaa/autotallia kun saa vielä odotella pitkän tovin.
Mutta nyt tosiaan on tullut uutta puhtia siivoukseenkin, kun piha on tasattu järkevän näköiseksi. Maataso Oy:n ripeä ja ammattitaitoinen kuski möyri koneellaan tontilla pari päivää. Katselin saunapolkumme muotoutumista onnesta soikeana.
Panu aloitti pari päivää sitten muuraaman pönttöuuneistamme ensimmäistä.
Ihan ensimmäistä siis myös hänelle. Perehdyttyään asiaan, Panu tuumasi, että saattaisi itsekin suoriutua muurausurakasta. Pönttärin muuraus vaikutti, jos ei nyt aivan simppeliltä, niin kuitenkin aivan mahdolliselta toteuttaa itsekin. Kaakeliuunin jätämme suosiolla ammattilaisen muurattavaksi.
Valokuvasimme aikoinaan uunin purkamisen vaiheet tarkkaan, jotta kuvista voi myöhemmin katsoa miten uuni on aikoinaan muurattu. Myös muualta on tietoa haalittu. Katsotaan miten käy. Meille tulee yhteensä kolme pönttäriä taloon, joten on aikamoista rahansäästöä muurata ne itse. Kuoret ovat samoja, talossa olleiden pönttäreiden kuoria. Tiilet ostimme sittenkin uusina, mahdollisimman pitkää käyttöikää ajatellen (edelliset kun jo yli 80-vuotiaita).
.Minä olen rapsutellut ikkunoita. Onneksi on konstit jos ja kun maalisuti hieman lipsuu ja ikkunaruutuun tulee ikävän näköisiä maalirantuja. Tosin skrabakin voi lipsua ja mukana lähteä vähän ylimääräistä...Kuten kittiä... Yhdessä ikkunoistamme oli kittisaumassa kauhea kolo. Kun katsoi tarkemmin, huomasi että siinä oli selvät hampaan jäljet. Rotta p...le oli tainnut käydä haukkaamassa palasen! Myös linnut tykkäävät nokkia kittiä. Onneksi ei ole niitä vielä sisällä lennellyt.
Alla olevista parista kuvasta huomaa, miten talossa on ollut joskus tulipalo. Hirsikehikkoa purkaessa löytyi pari muutakin kohtaa, joissa oli joskus palanut. Alakerran eteisessä oli sisällä ollut tulipalo joka oli jo noussut ikkunasta ulos ja polttanut hirsiä ikkunan päältä. Tässä kohtaa Panu joutui korvaamaan muutaman pahiten hiiltyneen hirren. Myös toisessa päädyssä olleessa komerossa oli joskus palanut koska seinä oli tummunut komeron sisältä. Myös kattoa purkaessa löytyi bitumihuovan alta teksti, jonka mukaan katto oli palanut 1932 ja rakennettu uudestaan. (Oli kuulemma ollut h..tin kuuma kesä).
Panun isoisä on myös kertonut uhkaavasta tulipalosta, joka oli ollut talon pihapiirissä joskus 30-luvulla. Veikko kävi silloin koulua tien toisella puolella olleessa oppikoulussa. Talon pihalla oli aikanaan ollut pitkänmallinen liiteri/ulkorakennus ja naapurilla oli rajan toisella puolella ollut samanlainen niin, että rakennusten väliin jäi vain metrin levyinen rako. Kesken oppitunnin opettaja oli sanonut, että "Veikko voi lähteä kotiin, teidän talonne palaa". Ikkunasta olikin näkynyt ilmiliekeissä oleva vaja ja oli näyttänyt siltä, että kohta talokin on entinen. Palokunta oli onneksi ehtinyt paikalle ajoissa ja olivat saaneet senaikaisilla vehkeillä kasteltua taloa niin paljon, että se ei ollut syttynyt, vaikka seinälaudat olivat kuulemma jo savunneet. Liiterin palettua loppuun oli tilanne lauennut. Liiteri oli syttynyt, kun talon piika oli heittänyt tuhkia liitereiden välissä olevaan kuruun ja joukossa oli ollut vielä kyteviä hiiliä.
Onneksi meidän tuleva kotimme ei kuitenkaan ole palanut pahemmin, vain hirret ovat mustuneet. Usein törmää väitteisiin hiristalojen paloriskistä. Ongelma on kyllä todellinen vanhoissa taloissa, missä on eristeenä yläpohjassa kutterinlastua tai turvetta, mikä palaa helposti. Tähän kun yhdistää vanhat, maadoittamattomat sähköt ja vanhat, usein huonokuntoiset hormit niin paloturvallisuus ei ole paras mahdollinen. Selluvillaa käyttäessä taas eristeet eivät pala helpolla. Panu koitti joskus mielenkiinnosta polttaa selluvillapurua kamiinassa palavien puiden päällä. Puru hiiltyi pikkuhiljaa kovassa lämmössä, mutta ei alkanut missään vaiheessa itse palaa. Hän myös laittoi joskus pihalla muutaman sytytyspalan palamaan selluvillalevyn päälle. Kymmennen minuutin päästä palojen alle oli hiiltynyt sentin parin kolo, mutta tuli ei levinnyt mihinkään. Massiivinen hirsiseinä taas ei syty kovin helpolla. Näistäkin kuvista näkyy, että vaikka talossa on ollut jo ihan kunnon palo, niin seinähirsistä on hiiltynyt vain n. 5mm pintaa.
Strömsössä tehtiin joskus testi, jossa selviteltiin eri materiaalien paloturvallisuutta kovassa lämmössä. Ensimmäisenä hävisi lasivilla ja aika pian sen jälkeen kivivilla. Molemmat sulivat kokonaan pois kovassa lämmössä. Palovilla kesti tietenkin parhaiten, mutta hirsi hävisi yllättävän vähän. Pinta kyllä hiiltyi, mutta hirsi ei lähtenyt testissä kunnolla palamaan ja se myös puskuroi lämpöä hyvin, eli lämmöt eivät nousseet hirsiseinän takana.
Ja tähän loppuun vielä kuva taannoin sataneesta ensilumesta..Kontrasti lumen ja puiden vehreyden välillä oli kiehtova näky..
 | |||||
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti