Tontin tasaus

Tonttimme on tähän mennessä muistuttanut lähinnä perunamaata. Kesällä koko tontti kasvoi pitkää heinää ja koko komeuden keskellä kökötti valtava multakasa. Ison kasan päällä kasvoi heinien joukossa niittykukkasia. Naapurin rouva tuli eräänä päivänä kertomaan minulle, miten heidän lapsensa oli päivitellyt miten meillä on niiiin  ihana kukkaniitty pihalla! Että miksei heillä..

Olen vähän laiskanlaisesti siivoillut tonttia. Aina silloin tällöin vien kerralla ison kasan täysiä jätesäkkejä kaatopaikalle.
Olen keräillyt tontilla lojuneita laudanpätkiä yhteen kasaan. On se uskomatonta miten paljon niitäkin on kertynyt. Moottorisahalla olisi taas töitä.. Meillä onkin koko projektin ajalta valtava määrä polttopuuta tyylikkäissä kasoissa pihalla, vaikka paljon  on myös lahjoitettu pois. Näille kasoille täytyisi tehdä jonkunlainen katos, jotta puut pääsisivät kuivumaan. On suorastaan absurdia kun saunaa lämmitäessä jälleen kerran tajuaa, että piha on täynnä polttopuuta, mutta kaikki märkiä.. Ei olisi myöskään pahitteeksi, että katos peittäisi nuo rytöläjät näkymästä muualle ympäristöön, puuvajaa/autotallia kun saa vielä odotella pitkän tovin.

Mutta nyt tosiaan on tullut uutta puhtia siivoukseenkin, kun piha on tasattu järkevän näköiseksi. Maataso Oy:n ripeä ja ammattitaitoinen kuski möyri koneellaan tontilla pari päivää. Katselin saunapolkumme muotoutumista onnesta soikeana.

 

Panu aloitti pari päivää sitten muuraaman pönttöuuneistamme ensimmäistä.
Ihan ensimmäistä siis myös hänelle. Perehdyttyään asiaan, Panu tuumasi, että saattaisi itsekin suoriutua muurausurakasta. Pönttärin muuraus vaikutti, jos ei nyt aivan simppeliltä, niin kuitenkin aivan mahdolliselta toteuttaa itsekin. Kaakeliuunin jätämme suosiolla ammattilaisen muurattavaksi.

Valokuvasimme aikoinaan uunin purkamisen vaiheet tarkkaan, jotta kuvista voi myöhemmin katsoa miten uuni on aikoinaan muurattu. Myös muualta on tietoa haalittu. Katsotaan miten käy.  Meille tulee yhteensä kolme pönttäriä taloon, joten on aikamoista rahansäästöä muurata ne itse. Kuoret ovat samoja, talossa olleiden pönttäreiden kuoria. Tiilet ostimme sittenkin uusina, mahdollisimman pitkää käyttöikää ajatellen (edelliset kun jo yli 80-vuotiaita).

.

Minä olen rapsutellut ikkunoita. Onneksi on konstit jos ja kun maalisuti hieman lipsuu ja ikkunaruutuun tulee ikävän näköisiä maalirantuja. Tosin skrabakin voi lipsua ja mukana lähteä vähän ylimääräistä...Kuten kittiä... Yhdessä ikkunoistamme oli kittisaumassa kauhea kolo. Kun katsoi tarkemmin, huomasi että siinä oli selvät hampaan jäljet. Rotta p...le oli tainnut käydä haukkaamassa palasen! Myös linnut tykkäävät nokkia kittiä. Onneksi ei ole niitä vielä sisällä lennellyt.

 

Alla olevista parista kuvasta huomaa, miten talossa on ollut joskus tulipalo. Hirsikehikkoa purkaessa löytyi pari muutakin kohtaa, joissa oli joskus palanut. Alakerran eteisessä oli sisällä ollut tulipalo joka oli jo noussut ikkunasta ulos ja polttanut hirsiä ikkunan päältä. Tässä kohtaa Panu joutui korvaamaan muutaman pahiten hiiltyneen hirren. Myös toisessa päädyssä olleessa komerossa oli joskus palanut koska seinä oli tummunut komeron sisältä. Myös kattoa purkaessa löytyi bitumihuovan alta teksti, jonka mukaan katto oli palanut 1932 ja rakennettu uudestaan. (Oli kuulemma ollut h..tin kuuma kesä).  

Panun isoisä on myös kertonut uhkaavasta tulipalosta, joka oli ollut talon pihapiirissä joskus 30-luvulla. Veikko kävi silloin koulua tien toisella puolella olleessa oppikoulussa. Talon pihalla oli aikanaan ollut pitkänmallinen liiteri/ulkorakennus ja naapurilla oli rajan toisella puolella ollut samanlainen niin, että rakennusten väliin jäi vain metrin levyinen rako. Kesken oppitunnin opettaja oli sanonut, että "Veikko voi lähteä kotiin, teidän talonne palaa". Ikkunasta olikin näkynyt ilmiliekeissä oleva vaja ja oli näyttänyt siltä, että kohta talokin on entinen. Palokunta oli onneksi ehtinyt paikalle ajoissa ja olivat saaneet senaikaisilla vehkeillä kasteltua taloa niin paljon, että se ei ollut syttynyt, vaikka seinälaudat olivat kuulemma jo savunneet. Liiterin palettua loppuun oli tilanne lauennut. Liiteri oli syttynyt, kun talon piika oli heittänyt tuhkia liitereiden välissä olevaan kuruun ja joukossa oli ollut vielä kyteviä hiiliä.  

 Onneksi meidän tuleva kotimme ei kuitenkaan ole palanut pahemmin, vain hirret ovat mustuneet. Usein törmää väitteisiin hiristalojen paloriskistä. Ongelma on kyllä todellinen vanhoissa taloissa, missä on eristeenä yläpohjassa kutterinlastua tai turvetta, mikä palaa helposti. Tähän kun yhdistää vanhat, maadoittamattomat sähköt ja vanhat, usein huonokuntoiset hormit niin paloturvallisuus ei ole paras mahdollinen. Selluvillaa käyttäessä taas eristeet eivät pala helpolla. Panu koitti joskus mielenkiinnosta polttaa selluvillapurua kamiinassa palavien puiden päällä. Puru hiiltyi pikkuhiljaa kovassa lämmössä, mutta ei alkanut missään vaiheessa itse palaa. Hän myös laittoi joskus pihalla muutaman sytytyspalan palamaan selluvillalevyn päälle. Kymmennen minuutin päästä palojen alle oli hiiltynyt sentin parin kolo, mutta tuli ei levinnyt mihinkään. Massiivinen hirsiseinä taas ei syty kovin helpolla. Näistäkin kuvista näkyy, että vaikka talossa on ollut jo ihan kunnon palo, niin seinähirsistä on hiiltynyt vain n. 5mm pintaa.

 Strömsössä tehtiin joskus testi, jossa selviteltiin eri materiaalien paloturvallisuutta kovassa lämmössä.  Ensimmäisenä hävisi lasivilla ja aika pian sen jälkeen kivivilla. Molemmat sulivat kokonaan pois kovassa lämmössä. Palovilla kesti tietenkin parhaiten, mutta hirsi hävisi yllättävän vähän. Pinta kyllä hiiltyi, mutta hirsi ei lähtenyt testissä kunnolla palamaan ja se myös puskuroi lämpöä hyvin, eli lämmöt eivät nousseet hirsiseinän takana.

Ja tähän loppuun vielä kuva taannoin sataneesta ensilumesta..Kontrasti lumen ja puiden vehreyden välillä oli  kiehtova näky..

Kattotiilien latominen

Lapualla talon katolla olleet tiilet purettiin aikanaan ehjinä ja pakattiin lavoille. Turussa tiilet olivat odotelleet taivasalla kaksi vuotta katolle pääsyä. Katto tehtiin samaan tapaan, kuin se oli alunperinkin tehty. Alle umpilaudoitus, sen päälle bitumihuopa, sitten pitkittäin korokerimat, jotta ilma pääsee kiertämään kattotiilien alla, näiden päälle harjansuuntaiset ruoderimat jotka kannattavat tiiliä ja lopuksi tiilet. Kaikki jiirit pellitettiin. Langoilla sidottiin ruoteisiin kiinni kaikki reuna ja jiiritiilet sekä keskellä lappeita n. joka neljäs tiili. Kattotiilien katolle nostamiseksi vuokrasimme konevuokraamista tiilikelkan, mikä osoittautui loistavaksi peliksi. Ilman kelkkaa olisi yli kolmen tuhannen tiilen nostaminen katolle ollut epätoivoinen urakka. 


Tiilien nostamiseksi järjestimme talkoot ja niihin tuli kiitettävä määrä kavereita ja perheenjäseniä. Kaikille löytyi hommaa, jokaiselle voimiensa mukaan. Kolme miestä latoi tiiliä katolla paikalleen tai purki pinoiksi myöhempää latomista varten. Alhaalla yksi porukka putsasi tiiliä ja sitoi niihin valmiiksi rosterilankoja. Yksi porukka kantoi tiiliä kelkan lähelle valmiiksi katolle nostettavaksi ja yksi mies latoi kelkkaan tarpeen mukaan langallisia tai langattomia tiiliä. Aluksi oli ollut tarkoitus latoa tiilet suoraan katolle, mutta aika nopeasti huomasimme, että emme saa koko kattoa valmiiksi viikonlopussa. Nostimmekin ensin valmiiksi kaikki tarvittavat tiilet katolla ja vasta sitten aloimme latoa tiiliä paikalleen. Viikonlopun aikana saimmekin ylös suurimman osan tiilistä. Lisäksi yksi pitkä lape ja pari pienempää aluetta tuli ladottua valmiiksi. Isot kiitokset talkooväelle!

'

Loput tiilet Panu latoi paikalleen parin kolmen seuraavan viikon aikana, aina kun pääsi työmaalle ja sattui olemaan sateeton päivä. Kaiken kaikkiaan työhön kului aikaa talkooviikonlopun lisäksi reilun viikon työtunnit. Myös  piippujen pellitykset on jo tehty. Osa harjatiilistä odottaa vielä paikoilleen latomista. Takki ja hattu ovat siis viimeistelyä vaille yllä!

Talvi alkaa häämöttämään ja on vihdoin aika minunkin hieman päivittää, mitä on tullut tähän mennessä tehtyä.

Talon ulkovuoraus:

Panu sai sovittua töistä lomaa vapusta juhannukseen ja sinä aikana talo sai
ulkovuorauksen sisäpihaa lukuun ottamatta, joka valmistui sitten hieman myöhemmin. Nyt laudoituksesta uupuu enää muutama yksityiskohta.

talon vanhat tikkaat kunnostettuna

Seinään tuli kahta erilaista lautaa ja molemmat on höyläytetty juuri tätä kohdetta varten. Talon ulkovuorauksia Panu oli tehnyt ennenkin ja homma sujui rutiinilla. Suorat pinnat tulivat valmiiksi vauhdilla, siitä huolimatta, että paneeli lyötiin seinään käsin naulaamalla. Laudat naulattiin käsin, koska naulapyssyllä on vaikea saada nauloja jäämään siististi laudan pintaa, vaan pyssy tahtoo aina lyödä naulat liian syvään. Lisäksi pyssyn vasara lyö välillä "ohi" jolloin lautaan jää ruma kolo. Käsin lyömällä naulankannat saa jäämään tarkasti laudan pintaan ja ne häviävät maalin alle aikanaan. Hannu nosteli hiukan kulmiaan, kun kuuli suunnitelman lyödä laudat käsin, mutta uskoi sitten aikanaan.

Eniten aikaa laudoituksessa meni kaikkien yksityiskohtien hiertämiseen. Ulkovuoraus tehtiin tarkasti vanhan mallin mukaan. Taloon tuli monenlaisia yksityiskohtia joiden tekemiseen kului aikaa. Alun perin jokaisessa talon viidestä nurkasta oli laudasta tehty koristepylväs. Lisäksi julkisivulle oli tehty kaksi koristepylvästä. Nämä oli alun perin tehty peittämään julkisivua ja nurkkia tukeneet följarit. Pylväät tehtiin samanlaisiksi, tosin tällä kertaa ne olivat tyhjää täynnä koska följarit jäivät lisälämmöneristyksen sisälle.
   
         Myös räystäiden kulmat, ikkunanpielet ja muut yksityiskohdat on tehty tarkalleen vanhan mallin mukaan. Räystään laudoitettiin vanhaan tyyliin umpeen. Nykyään niihin laitetaan yleensä harvalaudoitus, mikä olisi ollut rakenteen kannalta parempi. Harvalaudoitus on kuitenkin tämän tyylisessä talossa niin syntisen ruma, että siitä luovuttiin. Katon tuuletus järjestettiin jättämällä nokkalaudan taakse 35 mm:n rako ennen ensimmäistä räystäslautaa. Nokkalauta tulee hiukan alemmaksi kuin räystäslaudat, joten rakoa ei näe kuin aivan seinän vierestä ylöspäin katsomalla.

Ikkunoista on laitettu paikalleen ne, jotka on kunnostettu loppuun. Samalla on niihin tehty pielilaudat. Pielilautoja varten ostettiin vähäoksaista puusepänluokan mäntyä.  Hannu laittoi viime kesänä kuntoon suurimman osan alakerran ikkunoista  ja nyt jokaisessa alakerran huoneessa on jo paikallaan ainakin yksi ikkuna. Lisäksi Panu kunnosti ikkunoita huhtikuussa pari viikkoa ja sadepäivinä toukokuussa. Talossa sisällä odottaakin monta ikkunaa valmiina tai lähes valmiina ja vain kaksi ikkunaa on enää aloittamatta. Talossa on yhteensä 22 ikkunaa, eli rapsuttamista, kittaamista ja puusepän töitä on riittänyt!

 Sisätyöt:

Talossa sisällä emme ole kesän aikana tehneet paljoa. Keittiön hellan pohjan Panu rappasi yhtenä sadepäivänä, jotta hella saadaan nostettua paikalleen ja se ei ole enää tiellä keskellä keittiön lattiaa. Hannu taas otti sadepäivien projektikseen yläkerran portaiden tekemisen. Hän onkin saanut portaat jo hyvälle mallille.

SAUNA

Juhannuksen jälkeen, Panun loman loputtua kelit olivat vähän mitä sattuu ja ulkohommia ei oikein voinut tehdä. Kun ikkunaruudut alkoivat hyppiä silmissä, oli pare valita saunan parissa ahertaminen.

Lapualla talon pihapiirissä oli varasto, missä oli kauniit, kalanruotokuvioisen ovet. Tykästyimme aikanaan molemman varaston oviin ja Panu teki saunan ulko-oveksi saman mallin mukaisen oven. Hän teki ensin rungon 40x85 mm männystä. Ulkopuolen laudoitusta varten ostimme rautakaupasta muutaman mahdollisimman tiheäsyisen raakapontin. Nämä höylättiin toiselta puolelta, jotta oveen saataisiin ulospäin höyläpinta. Lopuksi Panu vielä pyöristi lautojen reunoja hiukan, jotta lautojen latomiskuvio erottuisi maalatusta ovesta.

Oven kehikko jäykistettiin vetämällä sen yli ristiin kaksi teräsvannetta, jotka kolottiin runkoon. Tämän jälkeen ulkopuolelle laitettiin tervapaperi ilmansuluksi. Sitten ulkopuoli laudoitettiin raakapontista höylätyillä laudoilla. Tämän jälkeen Panu käänsi oven ympäri ja täytti rungon puukuituvillalla. Puukuituvillan päälle laitettiin ilmansulkupahvi ja sisäpuoli paneloitiin vaakapaneelilla. Lopuksi ovi kyllästettiin reilusti Uulan homesuoja-aineella ja ovi maalattiin mustalla öljymaalilla. Saranoiksi oveen laitettiin ladonovi- saranat. Eräältä Viron reissulta oli mukaamme tarttunut vanha puulukko, mihin sopi kyläsepän tekemä painava avain. Tämä lukko on tarkoitus laittaa saunan oveen myöhemmin.. Mitään kovin suurta suojaa murtomiehiä vastaan tällainen lukko ei tosin anna. Panu löysi onneksi romulaatikoistaan vanhan taotun haan, jonka päähän seppä oli takonut lenkin. Tämä laitettiin oveen tulevan vanhan lukon yläpuolelle, niin oven saa lukkoon myös nykyaikaisella riippulukolla.      

vanha puulukko

Varsinaisen löylytilan oveksi Panu teki perinteisen lankkuoven. Hän otti tuppeen sahattua 40 mm lankkua, mikä höylättiin kutterilla molemmin puolin suoraksi. Reunat oikaistiin käsisirkkelillä niin, että lautojen tyvipää jäi latvapäätä leveämmäksi. Sen jälkeen syrjiin ajettiin urat sirkkelillä. Jyrsin oli ollut tähän hommaan tosin kätevämpi, muta siihen ei ollut siihen hätään sopivaa terää. Lankkuihin tuli siis ikään kuin naaraspontit vastakkain.

Tähän uraan istutettiin rima pitämään liitosta suorassa. Nyt oli saatu aikaiseksi tasainen levy. Levystä sahattiin käsisirkkelillä ylimääräiset pois. Tämän jälkeen käsisirkkelin terä laitettiin 15 asteen kulmaan ja oveen ajettiin toiselle puolelle kiilamainen ura ylös ja alas. Tähän uraan tehtiin sitten sopiva puu mikä sitoi oven suoraksi. Malli ovet tekemiseen löytyi Wikikosta, mistä löytyy muutenkin erinomaisia neuvoja perinnerakentamiseen. (http://wikikko.info/wiki/Lautaovi)  

Lopuksi ovi sudittiin rautavihtrillä ja jätettiin ulos aurinkoon ja sateeseen harmaantumaan muutamaksi viikoksi.Väri muuttuikin aika nopeaan tahtiin aivan vaaleasta nykyisen väriseksi. Olen ajatellut ottaa oven vielä saranoiltaan ja harmaannuttaa sitä vielä enemmän, sellaiseksi oikein vanhan ja harmaan näköiseksi!

Ikkunat:

Ikkunoiksi Panu oli jo viime kesänä kunnostanut vanhassa kehikossa olleet ikkunat. Varsinainen saunan ikkuna tosin vaihdettiin. Vanha ikkuna oli todella matalalla ja oli muutenkin saunan ikkunaksi hölmön mallinen. Panu oli ottanut Lapualta talon lautapuolesta talteen muutaman parhaimmassa kunnossa olleen ikkunan ja näistä löytyi sopivan kokoinen ikkuna saunaan.

Lauteet:

Lauteiden rungot tehtiin siperianlehtikuusesta. Kosteuden takia siperianlehtikuusta ei olisi tarvinnut käyttää, mutta pidimme puun ulkonäöstä ja siksi rungot tehtiin siitä. Panu halusi lauteiden rungoista mahdollisimman yksinkertaisen näköiset ja niin tehdyt, että ainuttakaan ruuvinkantaa ei jää näkyviin. Ylälauteita kannattava järeä 3x8 tuuman palkki upotettiin molemmista päistä hirsiseinään ja lopuksi liitos varmistettiin lyömällä pari kuuden tuuman naulaa taustapuolelta vinosti seinähirsiin. Näin järeä palkki laitettiin ulkonäkösyistä, rakenteellisesti paljon hennompikin palkki olisi riittänyt. Lauteet tehtiin leveästä kahden tuuman lankusta ja Panu halusi niiden alle järeän palkin, jotta lopputulos olisi tasapainoisen näköinen.  Muita rungon osia varten Panu sahasi tuppeensahatusta siperianlehtikuusilankusta 90x50 palkkia, jonka sivut oikaistiin kutterilla. Kaikki rungon osat istutettiin loveamalla toisiinsa ja liitokset varmistettiin takapuolelta rosteriruuveilla.  

Varsinaiset lauteet tehtiin leveästä, tuppeensahatusta tervaleppälankusta. Panu löysi kovan hakemisen jälkeen parilta maakuntien sahalta tarvittavan määrän kahdentuuman tuppeensahattua leveää tervaleppälankkua. Tervalepän kanssa on ongelmana se, että vähänkin paksummat rungot ovat yleensä lahovikaisia ja siksi tervettä, levää lankkua on vaikea löytää. Toinen ongelma tervalepän kanssa on, että paksut leveät lankut vetävät helposti kieroiksi, kun ne kuivuvat. Niin nytkin, vaikka lankut oli pinottu välirimojen kanssa kunnolliseen taapeliin ja ne olivat saaneet kuivua useita vuosia. Lankkujen paksuudesta joutuikin höyläämään kutterilla noin n. 10 mm jotta ne saatiin edes suurin piirtein suoriksi ylä- ja alapinnoiltaan. Tervaleppä ei kasva suoraan ja laudat olivatkin reunoiltaan mutkaisia ja kuhmuraisia.

Laudelautojen kanssa ei reunoja lähdetty oikaisemaan lainkaan sirkkelillä, vaan lankun reuna sahattiin puun omia muotoja myötäillen pistosahalla suoraksi. Tämän jälkeen seuraava lankku istutettiin edelliseen valitsemalla ensin suurin piirtein toisiinsa profiililtaan sopivat lankut ja piirtämällä sitten jo oikaistun lankun profiili seuraavaan hirsivaralla. Lopuksi lankkujen reunat hiottiin nauhahiomakoneella siisteiksi ja kulmat pyöristettiin hiukan. Lautessa näkyy siis edelleen kaikki runkojen mutkat ja pahkurat ja siksi niistä tuli elävän näköiset. Lopuksi valmiit lauteet ja rungot kyllästettiin parafiiniöljyllä. Tämä siksi, että puun syyt ja väri tulisivat esille ja lauteet pysyisivät paremmin puhtaana.

(Kun selailin koneen valokuva-arkiston satoja kuvia, huomasin ettei lauteista ole tallennettuna yhtään kuvaa. Näpsäisen muutaman ja lisään ne tänne myöhemmin.)

Kaiken kaikkiaan pihasauna on jo melko hyvällä mallilla. Oleskelutilan lattia on itse tehty (mäntylankuista). Yläpohja on lämpöeristetty ja sisäkatto on valmis. Vielä puuttuu saunan eteisen panelointi ja oleskelutilan levytys ja pinkopahvittaminen + lattia/kattolistoja. Sitten saakin alkaa miettimään jo sisustamista.
Ai niin, ja pieni keittiökin sinne olisi vielä tarkoitus nikkaroida. Näitä odotan jo innolla!

Kiukaan tuliputken kiinnittäminen hormiin

ensimmäinen tikkutuli  palamassa iloisesti pesässä!

Kaikkein ihaninta kuitenkin oli, kun saimme parisen kuukautta sitten heitellä ihka ensimmäiset löylyt!! Ei haitannut vaikka sieltä täältä puuttuikin vähän tilkkeitä, ja eteisessä odotti purut, lastut ja työkalut, joita paljain jaloin yritimme väistellä parhaimman mukaan. Oli pakko kokeilla omaa saunaa.

Ja kyllä-Iki-kiuas todella lunasti lupauksensa! Ehkä olen hitusen puolueellinen tässä, mutta on vaikea muistaa kokeneeni sen nautinnollisempia löylyjä missään mualla kuin meidän ihanassa iki-omassa saunassamme!
Oi sitä tunnetta, kun kynttilät palavat ja vesi sihahtaa kiukaalle. Kun lämmin, ihoa ja mieltä hellivä lämpö leviää ympärille saunan hämärässä. Kun ulkona voi kuulostella tummanpuhuvaa hiljaisuutta..

Pieni, mutta niin merkityksellinen juhlahetki tämän kaiken puurtamisen keskellä...

Laudoituksen edistymistä

Tässä taas tilannekatsausta siitä miten talo saa takkia ylleen. Talo ulkolaudoitus on jo pitkällä näistä kuvista. On kyllä aika jännittävä tunne nähdä talo sahanpurulta tuoksuvana ja laudat uutuuttaan kiiltelevinä, kun muistaa minkälaiselta vanha talo näytti repsottavana ja kulahtaneena. Lähestulkoon tällaiselta sen on siis täytynyt näyttää vuonna 1928, jolloin se valmistui.

Kuten yllä kuvasta tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, olemme nyt maalanneet ikkunan kokonaan Uulan "Puolukalla". Halusimme alunperin säilyttää mahdollisimman paljon talon alkuperäistä lookia ja siksi maalasimme ikkunat sinipunaisiksi jäljitellen niiden vanhaa sävyä. Sinipunainen yhdistelmä kuitenkin häiritsi jotenkin. Se näytti minusta aika kylmältä. Nyt ne ovat sitten kokonaan punaiset.Tai oikeastaan väriä voisi paremmin luonnehtia viininpunaiseksi tai sinettivahan punaiseksi. Kaunis väri kyllä, mutta hieman mietityttää, että minkälainen seinäväri sointuisi tuon väriseen ikkunaan. Ehdotuksia?

Parveke tulee olemaan oma lisäyksemme talon arkkitehtuuriin. Sinne pääsee makuuhuonestamme. Sieltä on kätevää pudistella vuodevaatteet tai juoda vaikkapa aamukahvit kaunista peltomaisemaa katsellen. Bongasin pellolta taannoin pari peuraa. Kävelin lähemmäs ja yritin ottaa niistä kuvan, mutta poloiset pelästyivät ja juoksivat metsään piiloon.

Nähtiinpä pellolla taannoin myös muuan omituinen karvainen otus, joka juosta jolkotti sydämensä kyllyydestä pellolla välillä piehtaroiden antaumuksella.  Se tuntuu rakastavan kesää. Se on meidän 14-vuotias pappamme Emppu..

 

Tässä jo aloiteltu talon julkisivun laudoitusta...







Saunan katon toiselle puoliskolle on jo ladottu kattotiilet..

Talon ulkovuoraus

Aloitimme viime viikon tiistaina lyömään ulkolaudoitusta taloon. Aurinko on paistanut ja homma on edistynyt vauhdikkaasti. On ollut mahtavaa huomata miten talo herää uuteen kukoitukseensa laudoituksen myötä.
Laudoitus on mukavaa puhaa. Kolme ekaa päivää minä katkoin sirkkelillä laudat sopivaan mittaan ja mies lätki ne seiniin.

tästä se lähti (ensimmäinen salmiakkilista paikoillaan)

toisena päivänä

kolmas päivä

Käyttämämme lauta on höylätty 32 x 120 mm:n aihiosta. Höyläyksessä meni paksuudesta milli ja millin pari lauta kutistui kuivuessaan. Olen aiemmin miettinyt, mikä tekee monien vanhojen talojen julkisivuista niin paljon uudempia taloja kauniimman. Nyt uskon, että yksi tekijä on juuri tuo niissä käyttetty höylätty lauta. Se saa jotenkin maalisävytkin näyttämään kauniimmalta kuin karheassa, hienosahatussa laudassa, jota nykyään käytetään lähes kaikissa uusissa taloissa. Tämä on toki makukysymys ja olen kuullut päinvastaisiakin mielipiteitä asiasta.

Höylätyn laudan ongelmapuolia on kuitenkin se, että maalin pysyminen pinnassa vaatii enemmän työtä. Meidänkin talo maalataan vasta ensi vuonna, jotta lauta ehtii edes hiukan "palamaan" niin, että maali tarttuu paremmin pintaan. Minua se ei tosin haittaa. Saanpahan lisäaikaa tuskalliseen pohdintaani sopivasta värisävystä.

Laudat on tilattu samasta pienestä sahasta josta tulevat myös saunan katto ja lattialankut. Tilasimme lopulta myös keittiöömme uudet lattialankut koska aiemmin hankkimamme vanhat lankut eivät olisi riittäneet keittiöön ja niissä olisi muutenkin ollut kunnostamista. Myimme vanhat lankut eteenpäin. Saamme lankut alkusyksyllä, jolloin ne ovat kuivuneet riittävästi lattiaan laitettavaksi.  Lankut kiinnitetään aluksi ruuveilla päältä ruuvaamalla. Lopullisesti lankut voi kiinnittää vasta parin kiristyskierroksen ja parin vuoden jälkeen, kun ne ovat kutistuneet lopulliseen leveyteen. Lankut ovat yli 30 senttiä leveitä ja näin leveästä lankusta voi lähteä ensimmäisten parin vuoden aikana jopa sentti vaikka se on taapelissa kuivattu.

Tuo pieni saha on ollut varmaan yksi parhaimmista löydöistä koko projektissa. Sahan omistaja on oikeastaan jo eläkkeellä, mutta sahaa ja myy omasta metsästään pieniä eriä korkealaatuista puuta. Mukava mies. Hän myös kiertelee luennoimassa ympäri Suomea puusepänlaadun puun kasvatuksesta. Hän kasvattaa omaa metsäänsä ylitiheänä, jolloin puu kasvaa hitaasti. Sahuri kertoi joskus aikaisemmin Panulle, että pyrkii 0.4 mm:n vuosikasvuun. Tukit valitaan jo metsässä käyttötarkoituksen mukaan. Seinälaudaksi tiheäsyistä kuusta, ovenkarmeiksi ja puunsepäntöihin tiheäsyistä mäntyä, runkopuuksi tai koolauslaudoiksi välttää hieman huonompi puu, ikkunanpokiin ja karmeihin kaikkein parasta kitukasvuista sydänpuumäntyä jne.

Tukit sahataan jo metsässä sellaisiin mittoihin, että niistä sahattu lauta on ostajalle sopivan mittaista. Meillä esimerkiksi talon pystylaudoitus on 317 senttiä pitkä. Sahuri katkoi jo metsässä sopivan määrän tukkeja 330 senttiin. Hukkaa ei seinää tehdessä siis juuri tule. Sahauksen jälkeen puu kuivataan taapelissa, jolloin se kuivuu sopivan hitaasti jolloin puu ei halkeile ja puun solurakenne säilyy ehjänä. Teollisesti tuotettu puu kuivataan nopeasti uunissa mikä rikkoon puun solurakenteen ja puu menettää samalla ominaisuuksiaan ja imee helpommin vettä. Suurilla sahoilla tukit sahataan nykyään ensi kakkosneloseksi. Tämä halkaistaan vannesahalla jolloin saadaan "hienosahattu" pinta joka jätetään ulospäin.  Ongelma on tällöin se, että joka toisessa laudassa on sydänpuu laudan seinään jäävällä puolella ja näkyviin jää pintapuun puoli. Jos lauta halkeaa, niin halkeama tulee melkein aina pintapuun puolelle. Lisäksi sydänpuun puoli kestää paremmin aurinkoa ja kosteusrasitusta. Tällä tavalla sahattu seinään lyöty lauta voi siis halkeilla ja vanheta ennen aikojaan. Laudat myös käpristelevät helpommin seinässä. Kun laudat taas sahataan suoraan 32 mm:n aihioiksi mitkä sitten höylätään, niin sydänpuun voi höylätä ulkopinnaksi joka laudasta. Jos siis sahurilla riittää aikaa ja intoa tehdä tätä!

Panu on talolla moneen kertaan sanonut, kuinka mukava tällaista puuta on lyödä seinään. Samalla näkee konkreettisesti, miksi nykyään ajatellaan, että talon ulkovuorauksen elinkaari on 20-40 vuotta, vaikka puutaloalueilla näkee paljon 1800- jopa 1700-luvuilla rakennettuja taloja joissa on alkuperäiset vuorilaudat vielä paikallaan.

Kunpa tällaisia kunnon vanhan ajan ammattimiehiä olisi enemmänkin, mutta ei kai liene kysyntää riittävästi, kun ajan henki on se, että kaikki täytyy saada mahdollisimman halvalla -laadusta viis. Kenellä on nykyään aikaa odottaa talon seinälautoja kymmentä kuukautta? Nykyään kuulemma kaupallisen alan opiskelijoillekin on tarjolla tuotteiden elinkaarisuunnittelun kursseja. Printtereihin ohjelmoidaan viimeinen käyttöpäivä, kännykkä kestää max. pari vuotta ennen kuin siihen tulee joku vika -ja yleensä tulee halvemmaksi ostaa uusi kuin korjauttaa se vanha. Taloillakin on nykyään elinkaari. Kyllä hirsitalo joskus tulee tiensä päähän, mutta aikaa siihen menee satoja vuosia, jos vain talosta on pidetty huolta. Vanhin ajoittettu, edelleen kunnossa oleva hirsirakennus mikä Suomesta löytyy, on rakennettu 1400-luvulla!

Mietin usein että jonkun pitäisi perustaa joku laadukkaiden tuotteiden foorumi nettiin.  Vanhempieni Mielen pesukone hajosi muutama viikko sitten. Se oli 27- vuotias. Meidän laudoitusta ei tarvitse uusia meidän elinaikana. Jopa talon alkuperäinen lauta oli niin hyvässä kunnossa että purimme sen tarkoituksena käyttää se seinään uudelleen. Lauta jäi kuitenkin liian lyhyeksi kun talosta tuli alkuperäistä korkeampi.

Hyvä laatu maksaa usein itsensä takaisin. En edes yritä väittää että itse olisin tässä suhteessa jokin mallikansalainen. Kun on vähän rahaa käytössä, tulee houkutus ostaa halpaa.. Useimmiten kuitenkin pyrin satsaamaan laatuun, esim. kengissä, takeissa ja elektroniikassa. Ostan sitten harvemmiin.  P...an laadun oppii tuntemaan nopeasti -ja usein kantapään kautta. Tietyistä materiaaleista( kuten akryyli) valmistetut vaatteet olen parin erehdyksen jälkeen jättänyt suosiolla roikkumaan kaupan henkareihin. H&M:stä en ole moneen vuoteen ostanut muuta kuin korkeintaan alusvaatteita ja sukkia (sekin oli virhe).

Mutta ei se hintakaan ole aina kaikessa laadun mittari. Itse olen useimmiten ostanut  vaatteita ihan kohtuu hinnalla ja kyllä ne ovat kestäneet. Monet vaatteistani ostan kirpputoreilta mikä on paitsi halpaa, myös ekologista. Myös monet ystäväni koluavat kirppareita. Olemme monasti jutelleet miten paljon jännittävämpää on tehdä joku löytö (ja usein puoli-ilmaiseksi) kirpputorilta, kaupan sijaan. Yhden romu voi olla toisen aarre. Ja näitä aarteita löytyy kun viitsii  penkoa, sen olen huomannut.


Mutta muihin asioihin!

Huomasin että blogini on ylittänyt jo 10 000:n kävijämäärässä. Ajattelinkin että nyt voisi olla sopiva aika esittäytyä. On muutenkin luontevampaa ja helpompaa käyttää etunimiä  sen sijaan että kirjoittelee aina "avomiehen isästä" jne.

Minä olen siis Laura-Maria. Avomieheni nimi on Panu, ja avomiehen isä on Hannu. Siinäpä se. Muita ei työmaalla juuri heilu ( säännöllisesti) -paitsi Hannun vaimo Eija (Panun äiti siis). Hän auttelee tontilla usein viikonloppuisin, mikä on kahdella tapaa ihanaa: työ etenee ja minulla on seuraa! Äijillä kun on ne omat juttunsa.. Eijalla on myös aina mukana kylmälaukku, josta löytyy kaikenlaista hyvää meille nälkäisille raksa-reiskoille.

Viikonloppuna Panun ja Hannun laudoittaessa taloa, me olimme Eijan kanssa saunan kimpussa tilkiten sen kulmia.

      

välillä keitettiin sumpit

Saunan hirsien raot on ensin tilkitty sammalella. Lopuksi väleihin lyödään pellavanauha.
Panu olisi halunnut tilkitä talonkin samalla tavalla, mutta koko talon sammaleissa olisi ollut aikamoinen kerääminen ja kuivattelu. Pellava ei ole ominaisuuksiltaan yksinomaan täydellinen tilkitsemismateriaali, vaikka luonnonmateriaali onkin. Laatueroja on kuulemma paljon, myös saman tehtaan eri pellava-erissä. Siinä missä sammal ei juurikaan homehdu, pitää pellavalla tilkittävä rakennus suojata hyvin sateelta tilkitsemisen ajalta jotta pellava ei pääse homehtumaan. Kun tilkitsemisen lopuksi laittaa hirsivälin päälle tiiviin tiukaksi kierretyn pellavanauhan, pitäisi sen sellaisena hylkiä vettä -mikä on tärkeää, etenkin silloin kun kehikko kun jää paljaaksi.

Ostimme saunan tilkitsemistä varten Roseborgin kuitumaista pellavarivettä. Jos nyt tilkitsisin taloamme uudelleen, ostaisin ehdottamasti kuitumaista rivettä pellavanauhan sijaan. Nauhaa laittaisin ainoastaan hirsien väliin kehikkoa kootessa. Kuitumainen pellava menee pieniinkin väleihin ja sen saa hakattua paljon tiiviimmin hirsirakoihin. Nauha oli aina joko liian paksua tai ohutta. Isompiin väleihin olisin repinyt sellaisesta paksusta pellavanauhasta (kuva alempana) suikaleita, jotka on ilmeisesti tarkoitettu ovien karmien tiivistämiseen. Tuon paksun nauhan ostimme muistaakseni Bauhausista.

piiluttua saunan seinää

salmiakkilistan sahausta

talo viikonloppuna

Talolla ollaan siis aherrettu ahkerasti.

Kuitenkin sentään joku on osannut ottaa rennosti:

kuvassa Bauhausin paksua pellavanauhaa

                                                      Palailemisiin!