Hirsitalon kylpyhuone

Olen yllättynyt kävijämäärän runsaudesta! On mukavaa huomata että näinkin pitkän tauon jälkeen joku on yhä kiinnostunut taloprojektimme käänteistä :). Ajattelin kertoilla alakerran kylppärin rakentamisesta -vielä keskeneräinen ja melkoista päänvaivaa aiheuttanut projekti.

Alun perin oli tarkoitus tehdä päällekkäin saneerauslaastilla liimatuista ek-gyproceista tai vesivanerista koppa alapohjan päälle niin, että se olisi irti vanhoista hirsiseinistä. Sen sisäpintaan vedettäisiin kosteuseristeet ja laatat.
Mitään kunnon ohjeita märkätilojen tekemisestä tällaiseen taloon ei ole saatavana mistään. Museoviraston korjauskortti asiasta on Museoviraston itsensäkin mukaan vanhentunut ja uutta tehdään.

Mieheni jutteli asiasta home-ja kosteusongelmiin sekä vaativiin rakennuskohteisiin erikoistuneen rakennuskonsultin kanssa ja hylkäsi tuon keskustelun tuloksena alkuperäisen ajatuksen. Mies oli kuulemma uransa aikana nähnyt useampia kohteita, joissa juuri tällainen rakenne oli aiheuttanut pahoja ongelmia, etenkin jos se oli tehty gyprocilla. Alakerran kylppärissä tulee olemaan melkoinen kosteuskuorma ja siksi rakenteet pitää tehdä huolella. Konsultin suosituksesta lattia tehtiin lopulta lopulta siporex-lankuista, materiaalista, jota mies on aina haukkunut. Mutta tämä onkin sitten se "ainoa paikka"  talossamme, josta siporexia löytyy :-).

Mies jututti rakenteesta jopa TTKK:n rakennusfysiikan pofessoria. Hän on nimittäin kiinnostunut vanhojen rakennusten rakennusfysiikasta ja on yksi niitä harvoja ihmisiä Suomessa, jotka ymmärtävät miten vanha, höyrysuluton talo toimii. Hän piti rakennetta hyvänä ja kehotti lisäksi tekemään, jos mitenkään oli mahdollista, jonkunlaisen ilmakierron vanhan hirren ja kahitiiliseinän väliin. Tällaisella rakenteella ei hänen mielestään olisi odotettavissa  minkäänlaisia ongelmia jatkossa.

Koko rakenne tulee siis olemaan alhaalta ylöspäin 100 mm styrox, 250 mm siporex-lankku, 20 mm styrox, jossa lattialämmitysputket, kaatovalut, kosteuseristeet ja laatta. Seinät muurataan kahitiilestä siten, että kahin ja vanhan hirren väliin jää muutaman sentin rako.
Myös alas laskettu katto kosteuseristetään ja koko kylppäri alipaineistetaan ilmanvaihdon avulla niin että kostea ilma ei jatkossa pääse taloon suihkutiloista.
Lattiarakenteen etu on, että jos (ja kun) kosteuseristeet alkavat joskus jostain nurkasta vuotamaan, pääsee lattia kuivumaan alaspäin. Materiaalit ovat kaikki sellaisia, että ne luovuttavat lattiaan mahdollisesti päässyttä kosteutta alaspäin ja kestävät myös homehtumatta tai lahoamatta melkoista kosteuskuormaa.

Lankkujen tueksi muurattiin 70 mm:n leca-harkosta muuri anturapalkin päälle huoneen molemmille pitkille sivuille. Siporex-lankut piti sitten kantaa liinoilla sisälle ja laskea tämän muurin päälle. Ongelmaksi kuitenkin muodostui noiden lankkujen saaminen sisälle taloon.
Jostain netistä katsoimme että 3,6 m ja 60 cm pitkä lankku painaa n.240 kg. Ei mitään ongelmaa siis! Mies nakitti neljä kaveria + isänsä isänsä mukaan kantotalkoisiin. Painoa 40 kg per äijä. Luottavaisina ukot riviin ensimmäisen lankun molemmille puolin ja liinat kiinni.
Kamalalla ähellyksellä lankku sitten liikkui noin 5 cm ja siihen jäi.

Vähän lisätutkimuksia ja sen pienenkin präntin lukemista, josta selvisi että lankku siis painaa tehtaalta lähtiessään 240 kg + raudat + sisältää jopa 40%  painonsa verran vettä!
Lopulta rakennettiin trukkilaoista talon ulkopuolelle taso, jolle tuttu maanviljelijä  kävi metsätraktorilla nostamassa lankut. Lankut nostettiin autokorjaamoissa autojen liikutteluun tarkoitettujen pyörälevyjen päälle. Näiden avulla lankut työnnettiin sisälle kodinhoitohuoneeseen (joka siis vielä toistaiseksi jakamaton yhteinen huone kylppärin kanssa -koko huoneeseen tulee siporex-lankut).  Huoneessa ripustettiin kattovasoihin kaksisatanen palkki ja siihen ketjutalja, jolla miehen isä laski lankut paikoilleen. Nyt on siis lattia paikallaan ja rengasraudoitus valettuna.