Saimme hiljattain savupiiput katollemme. Tässä ne nyt tönöttävät, tosin kuvassa kruunuista uupuu vielä yksi tiilikerros:

Piiput ja palomuurit teki meille Muurix Oy:n Jyrki Koskinen ja Hannu Terkkilä. Vaikka vanhat tiilet olivat lajittelusta huolimatta hieman eri paria, näiltä ammattilaisilta homma luonasi alusta loppuun.

talon vanhoja tiiliä joita käytettiin

valumuotti

palomuurin

tekoa..

Iloiset muurarimestarit katolla 'bouqueet' ;) ympärillä. KIITOS TEILLE hyvästä ja luotettavasta työstä!

Savupiippuihin ostimme uutta, kirjavaa Ruukintiiltä, joka tietenkin osoittautui Tiilerin kalleimmaksi tiileksi (n.90 snt/tiili). Tiili on käsinlyöty ja muistuttaa vanhoja liekinkirjavia tiiliä. Ruukintiili oli selkeästi Tiilerin kaunein tiili ja kuulemma ominaisuuksiltaankin kaikkein paras ja kestävin.
Törmäsin taannoin tietoon, että varhaisimmat tiililöydökset ovat tehty Koroistenniemeltä Turussa, paikalla jossa on 1200-luvulla sijainnut Suomen piispanistuin. Löydetyt tiilet olivat ilmeisesti paikalla sijainneen kirkon perustuksia. Hauska sattuma, sillä asumme paikan vieressä ja käyn siellä koirani kanssa kävelyllä päivittäin.

Koroisilla muuten sijaitsee myös ihana kahvila Lumo, joka on auki sunnuntaisin 11-15. Tarjoilu on suloisen kotikutoista (itsetehtyä pullaa, mehua, kahvia). Ympäristö on mitä ihastuttavin: vanha punainen maalaistalo, reheviä puita, mm. magnolia jonka upeat kukat olen onnistunut näkemään jo kahtena vuotena peräkkäin ja keskellä pihaa valtava vaahtera, voi kun sellaisen saisi meidänkin tontille. Pihalla on vanha kaunis hirsisauna, jota kävimme miehen kanssa mittailemassa kun pohdimme omaa tulevaa saunaa. Ympärillä Aurajoenlaaksoa reunustavat lenkkipolut.. Tuollaisessa paikassa voisin itsekin pitää kahvilaa. Paikkaa voi myös vuokrata ja aion sen ehdottomasti tehdäkin vielä joskus kun sopivaa juhlan aihetta kehkeytyy.

Koroisten ihana magnolia

Kahviloista tuli väkisinkin mieleeni kesällinen katastrofi joka horjutti mielentasapainoani hetkellisesti. Nimittäin Turun, ellei peräti koko Suomen ihanin kahvila, Mansikkapaikka Piispankadulla, lopetti elokuussa. Mansikkapaikka oli pienen pieni paikka Tuomikirkon lähellä, vanhan puutalon alakerrassa. Sisään ei mahtunut montaa kerralla. Sisustus oli suloisen hurmaava sekoitus vanhoja puutuoleja, eriparisia kahvikuppeja, värikkäitä pöytäliinoja ja hirsiseinäisen huoneen kruunasi nurkassa kököttävä mahtipontinen vihreä kaakeliuuni. Kaikki tarjoiltiin pöytään ja kahvi oli sitä parasta, Presidentin tummapaahtoa -pressopannusta. Mutta ne kakkupalat! Ei ole Mansikkapaikan voittanutta kakkujen maussa! Ikävöin paikkaa kovasti. Ilokseni paikan omista on päättänyt paljastaa herkkukakkujensa reseptit julkaisemalla reseptikirjasen. Hinta ei ollut päätä huimaava (15 euron paikkeilla). Pistän tilaukseen.

Kiitos samoin! Melkein itku tuli..

Kahviloista ja tiilistä pihasaunaan, jonka parissa mieheni on ahkerasti ahertanut jo jonkin aikaa.
Nyt on saunassamme katto ja kuistinkin muoto alkaa jo hahmottua. Pari ikkunapokaakin on jo paikoillaan. Olemme jo käyneet katselemassa kiukaita sillä silmällä ja kallistumassa vakaasti Ikikiukaaseen, jota on kehuttu hyvistä löylyistään. Voittipa se erään TM:n kiuasvertailunkin(http://www.ikikiuas.fi/tm_vertailu.htm). Malli oli muistaakseni Maxi-Iki ja hintaa tuolla kivikasalla on kyllä aikalailla, mutta se onkin sitten niitä harvoja luksus-juttuja joihin päätimme panostaa.
Ikikiukaan vesipata on väärän mallinen saunaamme ja kaiken lisäksi törkeän kallis. Hormi poikkeaa standardimitoista, joten siihen ei sovi minkään muunkaan valmistajan pata. Ratkaisimme ongelman soittamalla tutulle peltisepälle, joka lupasi valmistaa meille täsmälleen sopivan vesipadan.

Vielä on kuitenkin paljon tehtävää, ennen kuin pääsemme nauttimaan ikikiukaan muhevista löylyistä!
Mm. saunan muuraushommat(piippu/palomuuri) odottelevat listan kärjessä. Tällä kertaa mies haluaa testata omia muuraustaitojaan tässä hieman vaatimattomammassa urakassa. Mielenkiinnolla jään odottelemaan miten homma sujuu..