Mieheni isä käytti viime vuonna osan kesälomastaan talomme vanhojen ikkunoiden kunnostamiseen. Ensimmäiset ikkunat on jo kiinnitetty taloon. Olemme käyneet moneen kertaan ihailemassa ikkunoita sisältä päin. Vanhoissa ikkunoissa on vaan ihan erityistä kauneutta ja tunnelmaa -kunnioitettavaa käsityön tuntua!
Alla oleva teksti on kirjoitettu jo helmikuussa. Vasta nyt sain sen laitettua tänne. Talolla on muutenkin tapahtunut paljon kaikenlaista, josta kerron piakkoin..
Tässä ikkunoiden kunnostuksen eri vaiheet avomiehen isän kertomana:
Näin helmikuun pakkasissa kun rakennustyöt seisovat kirjoittelen tarinan ikkunoitten kunnostamisesta.
Vanha ikkuna Lapualla...
Kun ensimmäisen kerran kävimme Lapualla katsomassa taloa, vaikuttivat ikkunat korjauskelvottomilta. Maali oli rapistunut, puu näytti laholta ja pokat aikansa eläneiltä. Ensi silmäyksellä vaikutti siltä että taloon on tehtävä uudet ikkunat. Poikani kuitenkin korosti että kaikissa korjausoppaissa sanotaan ikkunoiden usein näyttävän huonommilta kuin ne todellisuudessa ovat. Hän ei myöskään löytänyt piikillä tökkimällä kovin syviä vaurioita, vaan vauriot vaikuttivat lähinnä pintapuolisilta. Hilseilevä maali ja harmaantunut, auringon polttama puu saivat ikkunat näyttämään todellista kuntoaan huonommilta.
Lapulla irrotimme pokat karmeista ja pakkasimme ne villakaistaleitten ja pakkauskelmun avulla sellaisiksi nipuiksi että ne kestävät kuljetuksen. Tekniikka oli hyvä sillä yhtään vanhaa lasia ei hajonnut kuljetuksen eikä irrotuksen aikana, vaikka niistä osa oli naulattu karmeihin. Karmit irrotettiin puukkosahan ja raa´an voiman avulla. Ensin puukkosahalla ja karkeahampaisella metalliterällä katkottiin karmeja paikallaan pitävät naulat ja samalla lähtivät karmeja karapuihin kiristävät kiilat. Osa karmeista oli todella tiukassa, mutta moskan ja sorkkaraudan avulla saimme kaikki lopulta melko pienen vaurioin irti.
Kunnostustavan pohtiminen
Ongelma tällaisessa prjektissa on löytää sopiva kompromissi ulkonäön, vanhan säilyttämisen ja ikkunoiden teknisen toimivuuden välillä. Ikkunoiden ulkonäkö ei saa muuttua ja vanhaa, toimivaa rakennetta ei saa pilata. Samalla pitäisi kuitenkin ikkunoiden eristyskyky saada paremmaksi ja äänieristys riittäväksi.
Koska taloon tulee lisälämmöneristys, seinien paksuus kasvaa, ja ikkunat eivät saa jäädä ”kuoppaan”. Ulkopuolella ikkunat tulevat lähes vuorilaudoituksen tasoon. Tällöin sisälle olisi tullut vanhalla karmin paksuudella todella syvät smyygit. Tätä ongelmaa vähennettiin kasvattamalla 50 mm karmien syvyyttä, jolloin seinän paksuuntuminen ei vaikuta niin suurelta sisältäpäin. Samalla saatiin tilaa uusille sisäpokille.
Laskennallinen energian kulutus vanhojen ikkunoitten läpi oli 2,6 kW silloin kun ulkona on -26 astetta. Tämä tarkoittaa noin 6600 kWt/v kulutusta, mikä on liian paljon. Tämä asia päätettiin korjata muuntamalla ikkunoita siten että sisäpokat korvataan uusilla ulkonäöltään samanlaisilla pokilla, joissa on lämpölasit. Sisäpokat olivat muutenkin huonokuntoisia ja osan olisi joka tapauksessa joutunut tekemään uudestaan. Vanhat ulkopokat säästettiin ja ne kunnostettiin alkuperäisiin väreihin ja alkuperäisillä laseilla. Näin saatu korjattu ikkuna kuluttaa lämmitysenergiaa puolet alkuperäisestä ikkunasta ja ei hohkaa kylmää kovillakaan pakkasilla, mutta on ulkonäöllisesti ja toiminnaltaan lähes alkuperäinen. Pienenä lisätietona kerrottakoon että kaavassa on myös määrätty ikkunoitten minimi äänenvaimennus, jota alkuperäiset ikkunat eivät olisi voineet saavuttaa, mutta lämpölasin kanssa ikkunat täyttivät normit.
Seuraavaksi piti etsiä tarvittavat työkalut. Isoisäni oli rakennuspuuseppä ja hänen peruina minulla oli laadukkaita Stanleyn 1950-luvun höyliä. Laadukkaat taltat ja poranterät ovat myös välttämättömiä. Koska tein uudet sisäpokat, tarvittiin työhön myös koneita, sillä sitkeys ja taito ei riittänyt pelkkien käsityökalujen käyttöön. Hyvä pöytäsirkkeli ja jyrsinpöydällä varustettu yläjyrsin osoittautuivat välttämättömiksi. Tietenkin jokapäiväiseen käyttöön joutunut talttojen ja höylänterien teroituskone oli aivan välttämättömyys. Kuumailmapuhallin, skrapat, kittiveitsi jne. tarvittiin.
Ikkunoitten ”korjauspaja” rakennettiin kesämökin saunan taakse.
Kittauksen kuivaustila (huomaa verkko estämässä lintuja syömästä tuoretta kittiä).
Kunnostaminen
Ensin lasit merkittiin ja irrotettiin pokista. Ikkunoita oli kahta mallia uudenpuolen 1928 tehtyjä ja vanhanpuolen varmaan 1800-luvun puolelta.
Uudet (1928) pokat oli perinteisiä kitattuja ikkunoita. Eli lasi oli laitettu kitin päälle ja naulattu paikoilleen ja sitten ulkoreuna kitattu. Nämä pokat oli erittäin hyvässä kunnossa ja niille riitti ainoastaan purkaminen, maalinpoisto, pohjamaalaus, vanhojen lasien uudelleen kiinnitys ja kittaus sekä maalaus.
Vanhat pokat (18xx) olivat kunnoltaan huonompia ja ne oli ns. rakoon kitattuja, eli pokaan oli jyrsitty kolo mihin itse lasi oli sitten kitattu.
Pokat piti purkaa siten että nurkissa olevat tapit poisteltiin ja vinkoilla varovasti vedettiin osat toisistaan erilleen. Purkaminen oli tehtävä erittäin varovasti sillä vanha kitti oli uskomattoman kovassa kiinni lasin pinnassa. Varovainen lämmitys kuumailmapuhaltimella pehmentää kittiä mutta myös vaurioittaa lasia helposti.
Pokien purku vinkojen avulla. Villakaistaleet lasin alla estivät lasin rikkoutumisen sen irrotessa pokan osista.
Tämän jälkeen puuosista poistettiin maali ja ne kunnostettiin. Kun aloin poistaa maalia pokista havaitsin että pokat olivat todellisuudessa uskomattoman hyvässä kunnossa. Ulkopinta oli palanut auringossa, mutta vaurioitunutta puuta oli lopulta alle 1 milli pinnasta. Tähän mennessä on tarvinnut uusia vain kahden pokan alareuna muutama nurkka. Nurkat korjattiin siten että poka katkaistiin ylä ja ala reunasta eri kohdasta jotta saataisiin riittävä liimapinta.
Kuva samasta pokasta ennen ja jälkeen korjauksen (huom. talon huonoin poka).
Puuosien kunnostukseen tarvittava materiaali löytyi Firskarssista. Kuvassa ikkunoihin käytettyä tiheäsyistä ja valikoitua puusepänlaatuista mäntyä.
Puuosien korjauksen jälkeen kittiura pohjamaalanttiin ja sitten ura laitettiin lähes täyteen kittiä. Lasi laitettiin kittiuraan ja vinkojen avulla pokan osat puristettiin paikoilleen. Sitten ristimittaamalla tarkistettiin pokan suoruus ja lopuksi porattiin tapin reiät uudelleen hivenen suuremmiksi ja reikiin laitettiin uudet paksummat tapit. Tämän jälkeen pokat pohjamaalanttiin, heloitettiin ja pintamaalanttiin. Sen verran heloitusta parannettiin että nyt kaikki pokat on saranoitu ja heloitettu, eikä naulattu kuten alkuperäinen rakenne oli. Mielestäni vanhaa pitää kunnioittaa niin paljon kun mahdollista, mutta käytön mukavuutta ja lämpimyyttä ei saa silti unohtaa.
Uusien (1928) ikkunoitten sisäpokat olivat hyvässä kunnossa ja niiden rakenne oli niin tukeva että niihin voi istuttaa lämpölasin. Vanhoihin (18xx) ikkunoihin tehtiin uudet sisäpokat joihin lämpölasit istutetaan. Vanhan puolen ikkunoiden sisäpokia oli muokattu moneen kertaan tuplia paikalle laitettaessa. Pokat istuivat huonosti ja osassa oli myös pahoja lahovaurioita. Suuri osa vanhan puolen sisäpokista olikin korjaukelvottomia. Pokat purettiin ja vanhat lasit otettiin talteen tulevaisuuden korjauksia varten. Tilalle tehtiin mittojen mukaan uudet pokat. Uusien pokin rimat on jyrsitty ja höylätty samaan profiiliin kuin alkuperäiset. Ainoastaan pokan syvyys on kasvatettu 20 millistä 40 milliin. Lämpölasit istutetaan pokiin perinteisellä liitukitillä eikä ruveta leikkimään millään silikonilla.
Karmien osalta puutöitä joutui harrastamaan enemmän, varsinkin vanhan puolen karmeissa. Talo oli ollut viimeiset vuosilymmenet huonolla hoidolla ja ikkunoiden räystäslaudat olivat päässeet jostain paikoista lahoamaan. Vettä oli päässyt lahottamaan karmeja ja vaurioita oli varsinkin karmien alapuissa. Peltejä ikkunoiden alla ei ole koskaan ollut.
Uudet (1928) karmit vaativat ainoastaan maalinpoiston ja uudelleen maalauksen.
Vanhan puolen karmien puuosat kunnostettiin kuten pokat. Karmit purettiin ja puhdistettiin. Onneksi yhtään kokonaista karmin osaa ei tarvinnut uusia vaan puupaikkaukset riittivät. Vanhoja karmeja modifioitiin siten että sisäreunaan liimattiin 40x50 mm rima, jolloin karmisyvyys kasvoi 50 mm ja uusille sisäpokille saatiin paikka tiivistekyntteineen.
Korjauspala vanhan puolen karmissa. Puu oli karmeissa pinnasta tummunutta, mutta jos
pinnasta veisti pois ohuen lastun, tuli vastaan kova ja tervantuoksuinen puu.
Karmin alareunan pään uusiminen
Vanhanpuolen karmin syvyyden lisäys. Samalla saatiin tilaa uutta, paksumpaa sisäpokaa varten.
”Maalaamo” pino pokia ja pari karmia kuivumassa.
