Saunan piipun muuraus

Saunan piipun mieheni  päätti muurata itse. Tässä urakka hänen kertomanaan:


Olin katsellut vierestä ammattiukkojen touhuja kun he tekivät taloon piiput ja palomuurit ja homma ei näyttänyt kovin hankalalta. Lisää varmuutta sain toiselta muurareistamme, vuosikymmeniä piippuja ja seinää muuranneelta mieheltä. Kysyin häneltä, kuinka vaikeaa tuollaista piippua on muurata ja samalla mietin, mahtaisiko onnistua saunassa minulta itseltäni. Vastaus oli : " Ei tämän yksinkertaisempaa hommaa ole. Kunhan muistaa laittaa vuorotellen laastia ja tiiliä. Jos tämä jako menee sekaisin, sitten tulee sutta!". Muurareille tiiliä ja laastia kantaessani katselin silmä kovana heidän työtään. Samalla sain arvokasta oppia siitä, miten muuraus luistaa ammattimiehiltä. Suurin yllätys itselleni oli se, miten löysää laastia ukot käyttivät. Itse olin käyttänyt aikaisemmin aivan liian paksua kuraa mikä oli vaikeuttanut hommia. Näiden ukkojen käyttämä kura oli niin löysää, että se juuri ja juuri kantoi tiilen painon. Näin seuraava tiili oli helppo painaa kohdalleen ja laasti kyllä jämähti hetkessä sen verran, että kantoi seuraavat tiilivarvit.

Ihan hyvin homma loppujen lopuksi meni ja aikaa kaksihormisen piipun ja palomuurien tekoon meni reilun viikon työtunnit. Hommaa hidasti se, että jouduin itse tekemään laastin ja kantamaan tiilet ylös ja varsinkin saunan katolla meinasi mennä hermot jatkuvaan portaiden ylös alas ravaamiseen. Jälkikäteen olisi ihan aluksi kannattanut tehdä kunnon telineet katolle, niin homma olisi sujunut mukavammin. Nyt minulla oli vain pitkät tikkaat nojallaan katon lappeen suuntaisesti ja niiden päältä muurasin piipun katolle tulevan osan ja kruunun.

 Tiilinä käytin saunan sisällä samoja vanhoja tiiliä, mitkä oli purettu aikaisemmin Lapualta. Saunassa tarkoitus on jättää tiilet näkyviin. Yläpohjan kylmässä tilassa käytin halpoja punaisia nrt:tä ja katolle näkyviin jäävään osaan samoja ruukin tulenkirjavia säänkestäviä tiiliä, kuin talonkin piipuissa käytettiin. Saunan sisällä käytin saviuunilaastia piipussa ja palomuurissa, yläpohjan jälkeen siirryin käyttämään tavallista muurauslaastia. Lopuksi yläpohjassa rappasin piipun kuitulaastilla, niin tulivat palomääräykset täytettyä. Tilaa säästääkseni muurasin palomuurit lähtemään piipun kyljestä enkä tehnyt erillistä palomuuria, kuten talossa. Saunassa voi tehdä näin, koska palomuuri ei kanna mitään painoa kuten talossa. Palomuuri liitettiin piippuun Tiilerin ohjeiden mukaan votsisaumalla ja lisäksi joka kahdeksanteen saumaan muurasin neljän millin rosterista väännetyn haan. Tein rakenteesta tällaisen, jotta muuri ei halkeaisi kun kiuasta lämmitetään. Hormit muurasin niin, että tiili kiertää ehjänä hormeja ja hormien välinen seinämä on tehty puolikkailla tiilillä. Joka neljännestä varvista hormien väliseinä on sidottu ulkokehään rosterisiteellä.

Vintillä ongelmaksi tuli kurkihirsi. Saunan pohja oli sellainen, että piippu oli tehtävä melkein keskelle rakennusta, muuten kiukaalle ja lauteille ei olisi jäänyt tilaa. Jos piipun olisi muurannut suoraan, olisi kurkihirsi tullut tielle ja se olisi pitänyt katkaista. Tätä en halunnut tehdä kahdesta syystä. Katon rekenne olisi heikentynyt. Lisäksi kurkihirren olisi joutunut tukemaan palomuurin päälle ja tällöin olisi ollut riski, että katon keskikohta olisi aikaa myöten noussut koholle jos seinät olisivat painuneet. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi piipun kallistaminen yläpohjan jälkeen niin, että sain tarvittavat 20 senttiä lisää tilaa kurkihirrelle ja palovilloille.  Jotta kallistus ei rasittaisi turhaan piippua, tein piipun kylkeen vastapainon, mihin sain kätevästi upotettua kaikki ylimääräiset tiilenpuolikkaat ja roskatiilet, mitä minulle oli jäänyt.

Lopuksi tein vielä mahdollisimman perinteisen kruunun piipun nokkaan. Kruunun päälle valoin betonista kaadot kaatamaan nokiveden hormeihin eikä piipun kylkiä tuhrimaan.

 Ainoa myönnytys nykyajalle on rosterinen piipun hattu. Eihän hattu mikään kovin tyylikkään näköinen ole, mutta pitää piipun niin paljon paremmassa kunnossa, että kai sen kestää piipun nokassa. Hatun kiinnitys tuli myös testattua tapaninpäivän myrskyssä ja näyttää pysyvän hiukan kovemmassakin kelissä.