Tontilla työt polkaistiin käyntiin toukokuussa 2009. Ensin tehtiin tarvittavat kaivuut ja salaojitukset ja kun kaikki montut olivat yhden korjauskierroksen jälkeen kohdallaan, päästiin paaluttamaan. Tämän jälkeen rakentelimme muotit anturapalkkien valuja varten ja raudoitimme palkit. Rakennuslupia jouduttiin odottelemaan elokuun puolelle kunnan kesälomien takia ja siksi valut saatii tehtyä vasta elo-syyskuun vaihteessa.
kaivuutöitä
paalutusta...
anturapalkin muotin tekoa...
ja sen valu...
raudoitusta..
viemäröintiä..
perustusten valua..
vibrausta...
Perusmuurin oli niin hankalan mallinen, että päätimme tehdä sen valuharkoista. Mitään muruharkkoja en oman taloni alle halunnut, umpibetonia sen olla pitää! (tai luonnon kiveä, mutta sitä ei siihen hätään lötynyt mistään kohtuuhintaan). Jälkikäteen miettien olisi varmaan sittenkin kannattanyt tehdä ihan perinteseen malliin lautamuotit ja valaa ne sitten. Hinta olisi mennyt melkein samoihin valuharkkoperustuksen kanssa ja harkkojen latominen ja varsinkin leikkaaminen oli yllättävät työlästä. Ensimmäisen kerroksen ehdimme kuitenkin syksyllä latomaan, ennen kuin oli pakko lähteä Lapualle purkuhommiin. Tarkoitus oli jatkaa talvella perusmuurin latomista ja valaa ne sitten sopivana lämpiänä talvipäivänä, eihän nykysuomessa talvella pakkasta ole...
ensilumi...
ja vähän myöhemmin...
Ja sillä välin Lapualta saapuu ensimmäiset kuormat...
kyllä akatkin jaksaa...
(toim.huom.) Kaikki varmaan muistavat miten fantastinen viime talvi oli -niin ellei olisi ollut taloa jota purkaa paukkupakkasilla. Pakkasherran edessä nöyrtyi myös rakas isäukkoni kun hänen sormensa paleltuivat. Terveyskeskuskeikkahan siitä tuli..
Lapuan komennuksen jälkeen pidimme parin viikon hermoloman. Tammikuussa jatkoimme perustusten latomista. Kasvihuoneilmiötalvesta ei sitten ollut tietoakaan, tontilla lunta pikkuisen alle tai yli metrin ja pakkanen joka päivä kymmenen asteen huonommalla puolella. Melkein joka aamu käynnistyi armottomalla lumisavotalla. Syksyllä tuuli oli repinyt osaksi pressut pois valuharkojen päältä ja harkkojen pohjalla oli muutama sentti jäätä, mikä piti sulattaa pois. Kosaanin ja vesi-imurin kanssa muotit saatiin kuitenkin sulaksi ja päälle päästiin latomaan loput harkkokerrokset. Sitten odottelemaan sopivia kelejä valua varten. Kunnes sitten iski koko talven ainoa sadekeli, muovit pettivät taas ja harkot uudelleen jäässä. Uskomatonta, miten paljon voi muutamasta pienestä reiästä valua vettä harkkojen sisälle ja kuinka pitkälle se leviää! Tässä vaiheessa otimme aikalisän ja totesimme että tällä kertaa saa kevät tehdä sulatustyön.
Talvella kävin vielä purkamassa vanhan hirsisaunan siskon miehen kanssa ja se odottaa nyt pinossa tontin perällä pystytystä.
Toukokuussa sitten valettiin harkot täyteen ja päästiin runkohommiin. Talo oli alun perin ollut kantavalla laatalla ja nyt siihen tulisi rossipohja. Koska alapohjan eristeille ei jäisi muuten tilaa, piti kehikkoa nostaa parin hirsivarvin verran. Tein alimman varvit uudesta hirrestä vastaavan mestarimme neuvojen mukaan. Näin lattiapalkkien kiinnitys olisi helppoa ja muutenkin veistäminen kävisi nopeammin. Koska tein kaksi kokonaista varvia, ei painuminenkaan haittaisi mitään. Myöhemmät korvaukset tulisivat tietenkin vanhasta puusta. Tämän jälkeen kiinnitimme lattiapalkit ja teimme niiden varaan laakongit. Kesäkuun alussa päästiin sitten vanhojen hirsien kimppuun. Pieniä sydämentykytyksiä kieltämättä oli ilmassa kun aloimme sovittaa isäni kanssa ensimmäisiä vanhoja hirsiä paikoilleen. Perustukset oli tehty aikoinaan pelkästään talon sisältä otettujen mittojen perusteella ja siksi olisi ollut aivan mahdollista että johonkin olisi tullut heittoa. Talossa oli kaikkiaan yhdeksän hirsiseinää alakerrassa ja yhdellä varvilla mittaa 75 metriä. Lopulta kaikki istui kuitenkin hyvin paikalleen, mistä kiitos isälleni, jonka heiniä mittamiehenä heiluminen oli ollut!
Talon vanhan puolen kasaaminen vaati aikaa ja kärsivällisyyttä. Talo oli lähes kahdensadan vuoden aikana kokenut monta muutosta ja kehikko oli osittain aika pientä pätkää. Myös lahovaurioita oli jonkin verran ja ne vaativat oman nakertamisensa. Korjasin lahot aika rajulla kädellä ja lopulta taloon ei pehmennyttä hirttä jäänyt oikeastaan ollenkaan. Monessa paikassa pieni laho ei tosin olisi haitannut mutta jotenkin itseä tökki ajatus pistää pehmeää puuta talon seinään. Pienten juminreikien en antanut häiritä vaan luotin museoviraston, Kailan ja Turun Yliopiston ötökkäneuvojan puheisiin. Kaikki antoivat saman ohjeen; jos puussa olisi vielä hengissä olevia jumeja niin ne kuolisivat kyllä parissa vuodessa sen jälkeen kun lämmitys kytkettäisiin päälle, kunhan vaurion alun perin aiheuttanut kosteus poistuu. Sientä ei löytynyt ylemmistä hirsikerroksista. Lahovaurioiden kohdalla sitä tietenkin oli, mutta ne veistettiin pois.
uusi puoli.... ja vanha puoli.........
Elokuun puolen välin tienoilla vanha puoli oli tasakerrassa ja pääsimme uuden puolen kimppuun. Talon uusi puoli oli veistetty v. 1928 uudesta hirrestä ja silloin veistäjät olivat tehneet todella huolellista työtä. Koko kehikkoon piti vaihtaa pari metrin hirrenpätkää ja kaikki istui millintarkasti paikalleen. Työ kävi kuin leikki verrattuna vanhan puolen kasaamiseen, neljässä päivässä oli uusi puoli tasakerrassa isäni ja minun voimin. Lisäksi kaksi kaveriani olivat apuna, kumpikin yhden päivän. Suurin ongelma tuli työkalujen kestosta. Meillä on Dewaltin järeä porakone/vispilä hirsitappien reikien poraamista varten. Uuden puolen luunkovia hirsiä se ei kuitenkaan oikein tahtonut kestää. Kone oli todella kovilla jo vanhalla puolella ja uudella puolella masiinasta katkesi pari kertaa karan kiinnityspultti. Muuten kelpo kone kyllä!
Tämän jälkeen tuttu hirsiauton kuski kävi nostamassa välipohjan palkit paikalleen. Syyskuu on mennyt sitten vanhan puolen yläkerran kimpussa. Taloa oli joskus nostettu yläkerrasta kahden hirsivarvin verran. Tämä oli tehty laittamalla kahden hirren väliin pattingin pätkiä pystyyn metrin välein ja laidoittamalla laatikko. Lopuksi laatikko oli täytetty turpeella. Aluksi mietin laatikkovirityksen tekemistä uudelleen, mutta lopulta päätin veistää tilalle hirret. Kesän mittaan hirrenveistoa on tullut harjoiteltua ja lopulta hirsilaatikkoa ei korvannut viikkoa kauempaa. Nyt on sitten talo ylös saakka hirttä. Tätä kirjoitellessani alkaa vanha puoli olla melkein valmis, enää puuttuu pitkien sivujen ylähirret ja päätykolmiot.(myöh.lisäys: kuten kuvasta näkyy, on vanhan puolen kehikko jo kokonaan kasattu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti