Talon purku ja siirto

Tässä purkusouvi miehen kertomana (kuvatekstit minun lisäämiä)...

Purkuun meni kaikkiaan reilut neljä kuukautta. Keväällä olin työmaalla kuukauden verran ja syksyllä kolme ja puoli kuukautta. Apuna oli avovaimoni kuutisen viikkoa, isäni reilun kuukauden verran, äitini pari viikkoa ja appiukkokokelas kolmisen kuukautta. Pitkää päivää ja viikon ympäri, eli mistään aivan pikkuhommasta ei ollut kysymys. Tosin kaikki tehtiin ilman konevoimaa ja oman väen voimin. Kulut pysyivät näin hyvin aisoissa ja saimme irti ehjänä talosta lähes kaiken, minkä halusimme talteen. Palkaksi tälle savotalle saimme seinähirret, kattotuolit, kattotiilet, pari sataa neliötä puupaneelia, reilut 150 neliötä lattialautoja, satoja metrejä listoja, kolmen seinän vuorilaudat, väliovet, ikkunat, kaksi kakluuniuunia, neljän pönttöuunin kuoret, kuusikymmentä letkaa poltettuja savitiiliä. Lisäksi satoja metrejä puutavaraa ja muuta sekalaista rompetta. Turkuun lähti rakennustavaraa ja vanhan talon henkeä kuuden metrin laivakontillinen, yksi aivan täyteen lastattu täysperävaunurekallinen ja hirsiautontäysi hirsiä.

kun kaikki oli vasta aluillaan

Syksyllä alkoi sitten totisempi purkusouvi. Suurimman ongelman muodosti talon eristeet. Pelkästään yläpohjassa oli purun, kutterinlastun ja turvemuhjun sekoitusta kymmeniä kuutioita. Aluksi tarkoitus oli tilata imuauto tyhjentämään purut, mutta nopea hintalaskelma pakotti miettimään muita vaihtoehtoja. Pohjanmaalta löytyi vain kaksi imuautoa ja hinnat olivat sitten sen mukaiset. Autoista halvempi otti kerralla kyytiin kaksitoista kuutiota. Auton imaisee täyteen kuulemma kahdessa kolmessa tunnissa. Sitten tyhjennys reissu ja uudestaan eli työpäivässä muhjua lähtisi 24 kuutiota. Hintaa autolla oli melkein kaksisataa euroa tunti. Pelkästään yläpohjassa tilaa 70 m2 ja muhjua 40-70 senttiä. Tähän lisäksi välipohja, lautapuolen seinien purut, alakerran lattia… Päälle kaatopaikkamaksut. Ei stana, miten paljon tulee maksamaan. Talo oli aivan Lapuan keskustassa ja muhju pölisi niin paljon, että ei ollut mitään mahdollisuutta lapioida sitä ikkunasta esim. traktorin peräkärryyn. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi säkittää puru, eli ei muuta kuin jätesäkkejä kaupasta ja lapioimaan.

ensimmäisiä kattopaneeleja avaamassa (pahaa aavistamatta..)

tämä tavara kävi miehelle turhankin tutuksi

tässä vain pienen pieni osa kaikesta muhjusta

Eristeiden loppusijoitus hoitui lopulta aika kivuttomasti. Kolme-neljäkymmentä kuutiota lähti paikallisen maanviljelijän matkaan, joka eristi niillä vanhan kylmillään olleen hevostallin yläpohjan. Puhtaan sahanpurun tuli hakemaan paikallinen ratsutilan pitäjä ja kätevästi liikkuivat säkit hevostyttö ja –poika jonon olkapäillä kuorma-autoon. Loput purun kelpasivat Lapuan polttolaitokselle, minne kuskasin isäni kanssa useamman kymmenen kuutiota pakulla ja peräkärryllä. Aikaa souviin meni lopulta vajaat kolme viikkoa, rahaa säästyi tuhansia euroja ja samalla kypsyi varmuus siitä, että ei koskaan enää tätä hommaa!


 Purusouvin jälkeen jatkettiin ilmojen mukaan. Kauniina päivinä purettiin ulkoa seinälaudat pois ja hajotettiin lautapuolta. Tontilta lähti tasaisesti peräkärry peräkärryn perään polttopuuta paikallisten matkaan ja homma edistyi mukavasti. Sadekeleillä purettiin piippuja ja tehtiin muita sisähommia. Piiput, samoin kuin tulisijat purki pääasiassa appiukkokokelas. Piippujen purkaminen meni lopulta melko kivuttomasti ja priimaa tiiltä lähti trukkilavoille pakattuna Turkuun reilut kuusikymmentä letkallista. Myös talon vanhat pönttöuunit saatiin purettua ilman suurempia juhlallisuuksia. Aikaa niiden kanssa meni yhdeltä mieheltä pari päivää per uuni. Teknisesti vaikein homma oli vanhojen kakluunien purkaminen. Lopulta homma onnistui erinomaisesti ja vain yksi ainoa laatta hajosi purkuvaiheessa. Paulilla tuntui olevan loputtomasti kärsivällisyyttä nitkuttaa hitaasti, yksi kerrallaan  tiilet irti kakluuneista. Suoritus, mille ei voi kuin nostaa hattua!

(toim. huom., Laitan uunien purusta erillisen postauksen myöhemmin!)

Syys- lokakuun vaihteessa olin väliaikaisesti yksin työmaalla ja Turusta lähti vanha kaverini auttamaan kattotiilien pudottamisessa. Homma meinasi mennä jännäksi, kun tajusimme, miten laho vanha aluslaudoitus oli. Katto oli kyllä pitänyt vettä hyvin, mutta joku oli vuosikymmeniä sitten lisännyt yläpohjaan eristeitä. Lisätyt eristeen olivat tukkineet katon tuuletuksen ja paikka paikoin laudat olivat lähestulkoon hävinneet. Monesta paikasta kattoa joutuikin tukemaan, että tiilet saatiin turvallisesti alas.

Lokakuun aloitimme varsinaisten kattorakenteiden purun. Katon purun suuritöisyys yllätti. Olin kuvitellut, että reilussa viikossa nyt tuollaisen katon ja kattotuolit purkaa, mutta lopulta aikaa taisi mennä lähemmäs kolme viikkoa, ennen kuin katto saatiin alas. Jälkikäteen ajatellen kattotuolin pudottamista varten olisi kannattanut vuokrata lifti tai nosturi. Nyt purimme kattotuolit ylhäällä osiin ja laskimme ne köyden varassa alas. Operaatio meni välillä melkoiseksi tasapainoiluksi ja aivan kakkia työturvallisuus normeja emme taitaneen noudattaa. Tämän jälkeen pääsimme purkamaan hirsikehikkoa. Irrotimme hirret isäni kanssa metsurinkiilojen kanssa ja laskimme ne ala köysillä. Alhaalla hirret pinottiin seinien vierustoille odottamaan hirsiautoa. Varsinaisen hirsikehikon purku meni lopulta yllättävänkin hyvin ja sen osuus koko purkuoperaatiosta ei ollut mikään kovin suuri. Noin kuukauden päästä tontilla oli pystyssä enää lautapuolen alakerta, joka sai jäädä odottamaan kevättä ja parempia kelejä. Joulu painoi päälle ja kelit alkoivat muutenkin muuttua turhan talvisiksi.                 


                              

miehen isä laputtaa

 iloiset vanerilaput taiteili avomieheni äiti

                                     
purkua                                                

                                                                                                                     

talo riekaleina

joulukuu 2009

kevät 2010

Keväällä kävimme vielä tontilla avovaimoni ja Paulin kanssa purkamassa viimeiset rippeet lautapuolesta ja tämän jälkeen jäin yksin Lapualle. Paikallisen koulun vahtimestari kävi hakemassa viimeiset purkulaudat saunapuiksi. Lopuksi paikallinen koneyrittäjä kävi koukkimassa ylös kivijalan ja lautapuolen alla olleen betonikellarin. Vielä loppujuhlallisuudet kunnan rakennustarkastaja kanssa ja Pohjanmaan komennus oli selvä!